perjantai 11. tammikuuta 2013

Talohaaveissa

Eelis lähti muksuvoikkaan mummun kanssa, joten äkkiä käytän (hetken) rauhan hyväkseni ja päivittelen meidän kuulumisia.

Uusi vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, asuntokuume poiki yhden potentiaalisen talon meille, nyt on hoppu saada oma asunto myytyä, jotta päästäisiin kiinni kohteeseen. Kyseisestä talosta kun on tehty toinenkin vastaava tarjous, eli oma asunto on saatava myytyä ensin. Periaatteessa meillä olisi paremmat mahdollisuudet olla nopeampia, mutta saa nyt nähdä miten käy. Kaikilla peukut pystyyn että joku kiinnostuisi meidän kolmiosta nopeasti ja päästäisiin pian muuttamaan! Talo kun on tyhjillään niin sinne pääsee heti :)
Alkaa nämä rappuset rasittaa koko ajan vain enemmän, ja tilanpuutekin aiheuttaa mustelmia itse kullekin lähes päivittäin...

No, johtuen oman asunnon myyntiin laittamisesta, piti tällä viikolla suorittaa isomman skaalan siivous tulevaa asunnon näyttöä varten. Mies palasi maanantaina töihin mutta onneksi mummu riensi päivisin apuun. Saatiinkin hyvin siivottua koko kämppä. Ja siinähän ne päivät sitten kuluikin, olen ihan poikki!

Muuten meidän arki rullaa varsin mainiosti, vaikka lepoa ja armoa ei paljoa tunneta äidin kohdalla. Eelis on edelleen todella reipas eikä vauva ole aiheuttanut suurempia mustasukkaisuuksia. Nyt kun mies on töissä taas, kiukuttelee Eelis vähän enemmän (pääosin isille ja mummulle), mutta muuta protestointia ei ole ollut vielä havaittavissa. Vauva on pääosin edelleen aika leppoisa tapaus, mutta iltaisin huutaa koliikkimaisesti noin puolisen tuntia ennen kuin nukahtaa pidemmille yöunille (3- 3,5 h). Koitan päästä nukkumaan yhdentoista maissa illalla ja usein vauva onkin pitänyt herätellä puoli kymmenen, kymmenen aikaan, jotta saadaan vaatteet ja vaippa vaihdettua sekä seurustelut seurusteltua. Vauva herää yöllä syömään kahdesti (nukkuu siis 2x3h + 2h) ja aamulla noustaan seitsemän aikaan vauvan syötyä.

Olen saanut aika hyvin rytmitettyä vauvan Eeliksen rutiineihin, aamupalan aikaan vauvakin usein syö vielä ennen kuin alkaa nukkua, vauvan uinuessa hoidetaan aamupuuhat (vaatteiden vaihto ja pyykit) ja touhutaan vähän yhdessä. Vauva herää usein syömään vähän ennen lounasta, joten taas syödään yhdessä koko porukka. Eeliksen mennessä päikyille vauva on pääosin nukkunut, joten olen päässyt pienelle happihyppelylle kun Eelis nukkuu vaunuihin. Vauva ei oikein vielä vaunuissa ulkona viihdy, joten aamupäivän ulkoilut on jääneet (myös siivouksen takia) vähälle tällä viikolla. Päikkyjen aikaan vauva joko syö taas tai nukkuu, Eeliksen herättyä päikyiltä syödään välipalaa ja taas vauva joko syö tai nukkuu. Pikku Kakkosen aikaan vauva usein syö, ja isin tultua kotiin ja vauvan syötyä, pääsen itse suihkuun ja tekemään hetken omia juttuja. Iltapuuron aikaan vauva taas heräilee syömään ja Eeliksen mentyä nukkumaan kahdeksan maissa vauvakin nukahtaa, jolloin jää pari tuntia aikaa miehen kanssa touhuta (eli katsella sohvalla telkkaria tai suunnitella uuden kodin juttuja).

Minä itse voin varsin mainiosti, vaikka siivous onkin nyt väsyttänyt tämän mamman, jaksan paljon paremmin kuin raskausaikana. Saan yössä nukuttua ihan tarpeeksi vaikka vauva herättääkin yön aikana kahdesti. Jos (ja pääosin kun) vauva ei kakkaa syönnin aikana, en vaihda vaippaa öisin (käytetään kertiksiä) joten nukahdan syötön päälle nopeasti. En myöskään nouse röyhtäyttämään vauvaa, vauvan syötyä vaihdan sen toiselle puolelle kylkeä, hörppään vettä ja kaikki jatketaan unia. Ehdin syödäkin ihan hyvin päivän aikana ja pääsen haukkaamaan päivittäin raitista ilmaa. Ehdin päivisin olla ihan kahden kesken Eeliksen kanssa vauvan nukkuessa, ja Eelis antaa minun hoitaa vauvaa rauhassa. Iltaisin ehdin myös levähtää ja nauttia miehen kanssa yhteisolosta. Ehdin siis huomioida kaikkia, joten huono omatunto ei ole päässyt iskemään.

Eelis pitää niin hyvin meidät kiinni rutiineissa ja puuhaa riittää päivisin, joten en ehdi pitkästyä enkä tylsistyä. Kunhan taloasiat rauhoittuvat ja vauva alkaa viihtyä ulkona, päästään vähän liikkeellekin ja ihmisten ilmoille.

Edelleen olen aina vain onnellisempi ja onnellisempi, vaikka se toinen lapsi ei mene "Ihan siinä sivussa", on kahden pienen kanssa elon helppous yllättänyt. Tosin, apu on ollut hyvinkin lähellä ja olen viettänyt kahden lapsen kanssa yksin aikaa vain muutamia tunteja päivässä. Enää en kuitenkaan ole huolissani miten pärjään, vaan uskon asioiden lutviutuvan kun vain osaa joustaa ja pitää pään kylmänä (kyllä, joskus on kestettävä jomman kumman huutoa että saa toisen hoidettua, ja joskus molempien huutoa samaan aikaan). Toivottavasti vuosi tulee sujumaan yhtä hyvin vastaisuudessakin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti