Edellisenä
iltana supisti illalla sohvalla maatessa hurjat kolme kertaa niin, että mietin
kuinka erilaisilta ne tuntuivat. Supistus tuli aaltona alkaen häpyluulta
ylöspäin ja tuntui todella epämukavalta, ei kuitenkaan kipeältä. Supistukset
eivät myöskään tuntuneet selässä, jonka ajattelin olevan SE merkki synnytyksen
käynnistymisestä, sillä oireilen aina selällä.
Nukuin
yön ihan tavallisesti ja aamulla heräsin miestä ennen herätyskellon
sarastevaloon, joten tökin miehen hereille. Ennen sitä odotin yhden
edellisillan kaltaisen supistuksen menevän ohi. Kun mies nousi, käännyin
toiselle kyljelle ja tunsin pienen hulahduksen. Ajattelin sen kuitenkin olevan
vain valkovuotoa mutta kokeilin silti kädellä lakanaa ja sehän olikin märkä.
Nousin ylös ja riensin vessaan, ja lapsivettähän se oli. Onneksi meillä oli
tallessa sairaalan isoja siteitä, vaihdoin puhtaat vaatteet ja Eeliskin
heräili samalla. Hoidettiin aamupuuhia ja soitin mummun meille. Soitin myös
päivystävälle neuvolantädille että mitä pitäisi tehdä kun ei ollut siitä
puhetta vielä neuvolassa. Sain ohjeeksi rauhassa mutta piakkoin lähteä
synnärille, ja sinne mies heitti minut töihin mennessään.
Synnärillä
vietin ensin puolisen tuntia käyrillä, välillä kätilö kävi herättämässä
sikkuraa. Kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen (sama kuin edellisellä
viikolla eli täydessä pituudessa, kiinteähkö ja sormelle auki). Myös lääkäri kävi ultraamassa vauvan, tarkasti samalla painoarvion
(2866 g) ja istukan virtaukset vauvan pienen koon vuoksi. Kaikki oli
erinomaisesti, sain ohjeeksi liikuskella ja portaita olisi suotavaa käyttää.
Pääsin osastolle odottelemaan supistusten alkua.
Odotellessa
mies kävi piipahtamassa palaveriensa jälkeen ja lähti hoitamaan asioita kun
mitään ei ollut meneillään. Ystävä kipaisi kahvilla sairaalan kahvilassa
seuranani, mutta muuten vain odoteltiin. Kävelin useaan kertaan rappusia ylös,
mutta sain aikaan vain yksittäisiä supistuksia.
Seitsemän
aikaan illalla supparit alkoivat tulla alle kymmenen minuutin ja voimistuivat
pian epämiellyttävistä kivuliaammiksi. Kävin lievittämässä kipua lämpimässä
suihkussa, jonka jälkeen minut laitettiin käyrille. Siinä maatessa supparit
alkoivat jo sattua niin, että otin äänen käyttöön. Kymmeneltä illalla sain
voimakasta kipulääkettä, sillä supistukset olivat niin voimakkaita ja
kivuliaita, että supistusten välissä vain tärisin sängyssä. Samalla miehen piti
lähteä osastolta kotiin (osaston rauhoittamiseksi ei vieraita klo 22 jälkeen,
meinasin sanoa että jos halutaan rauhaa niin kannattaisi varmaan mieluummin
minut siirtää muualle huutamaan, toki kuitenkin ymmärsin pointin), ja meinasin
mennä paniikkiin, sillä en tiennyt miten kestäisin kivut ilman miehen tukea.
Kipu oli jo niin kamalaa että itkin spontaanisti ja piti keskittyä hengittämiseen
todella, etten oksentaisi tai pyörtyisi. En kuitenkaan ollut auennut vielä
tarpeeksi synnärille pääsyä varten.
Kipulääke
auttoi rentoutumaan supistusten välillä ja vei pahimman huipun hetkeksi mutta
pian soitin hoitajan paikalle kun en kestänyt enää. Olinkin auennut 5 cm:iin ja
soitin miehen takaisin sairaalalle (oli juuri ehtinyt kotiin ja vessaan). Minut
siirrettiin nopeasti synnärille, yritin ensin kävellä lyhyen matkan sinne mutta
en olisi pysynyt tolpillani supistusten aikana, joten hoitaja haki pyörätuolin
ja juoksutti minut viereiselle osastolle. Hoitaja kävi kysymässä synnytyssalia
johon minut vietäisiin ja sillä välin sain supistuksen, ja ilmeisesti pidin
niin pahaa ääntä, että kätilö tuli juosten hakemaan minut saliin. Kampesin
itseni sänkyyn supistusten välissä ja heti kätilö suositteli spinaalia, jonka
sain nopeasti (ehdin kuitenkin huutaa jo että missä se on). Ennen puudutetta
olin auennut 8 cm:iin. Mieskin saapui
paikalle ennenkuin sain puudutteen. Spinaali auttoi todella nopeasti ja jo seuraava
supistus oli laimeampi, siitä seuraavat täysin kivuttomia. Käänsin nopeasti
kylkeä jotta puudute ei jäisi yksipuoleiseksi. Vihdoin sain rentouduttua ja olo
oli mahtavan raukea.
Paikalle
saapui myös lääketieteen opiskelija, sillä olin sanonut, että jos on
opiskelijoita, meitä saa käyttää hyväkseen. Juteltiin mukavia ja opiskelija
kyseli tästä ja edellisestä synnytyksestä, tunnin päästä spinaalista
supistukset alkoivat taas tuntua. Ei kivuliaina mutta epämiellyttävinä ja
kovana paineena. Parin supistuksen jälkeen soitin kätilön paikalle, sillä aloin
tuntea ponnistamisen tarvetta. Olinkin täysin auki ja sain luvan vähän ähkäistä
ja harjoitella kylkimakuulla toista jalkaa ylhäällä pidellen, mutta pian oli
pakko ponnistaa.
Vauva
syntyikin kahdella ponnistuksella, opiskelija ei ehtinyt saada edes hanskoja
käteen ja hyvä kun kätilökään ehti ottaa vauvan kiinni! Opiskelija sai leikata
napanuoran ja vauva nostettiin minun syliin peittojen alle siksi aikaa, kun
odotettiin istukkaa. Koska en vuotanut verta, voitiin jäädä odottamaan
jälkeisten syntymistä, sain suuret annokset eri supistavia lääkkeitä niin
suoneen, kohdun suulle, peräsuoleen kuin suuhunkin. Spinaali vaikutti vielä sen
verran että kätilö pystyi painamaan mahaa pitkään ja kovaa minun ollessa
rentoutunut, ja lopulta istukkakin tuli kokonaan ulos.
Kokonaiskesto
synnytykselle oli vähän alle 5 tuntia. Kivut olivat todella kovat ennen
spinaalia, mutta kyllä se kohdunsuu aukenikin sitten rytinällä. Koin suuria
onnistumisen tunteita kun istukkakin syntyi normaalisti, en joutunut
kaavintaan, pääsin omin jaloin suihkuun ja sain syödäkseni. Olin pirteä ja
todella hyvävointinen, alapäähänkin tuli vain yksi nirhauma, ei mitään muuta! Toivuin nopeasti muutenkin ja oli mahtavaa päästä liikkeelle heti synnytyksrn jälkeen. Kaikenkaikkiaan kovista kivuista huolimatta synnytyksestä jäi todella hyvä mieli ja olen äärimmäisen tyytyväinen kokemukseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti