tiistai 11. joulukuuta 2012

Synnytyskertomus vol. 2


Edellisenä iltana supisti illalla sohvalla maatessa hurjat kolme kertaa niin, että mietin kuinka erilaisilta ne tuntuivat. Supistus tuli aaltona alkaen häpyluulta ylöspäin ja tuntui todella epämukavalta, ei kuitenkaan kipeältä. Supistukset eivät myöskään tuntuneet selässä, jonka ajattelin olevan SE merkki synnytyksen käynnistymisestä, sillä oireilen aina selällä.

Nukuin yön ihan tavallisesti ja aamulla heräsin miestä ennen herätyskellon sarastevaloon, joten tökin miehen hereille. Ennen sitä odotin yhden edellisillan kaltaisen supistuksen menevän ohi. Kun mies nousi, käännyin toiselle kyljelle ja tunsin pienen hulahduksen. Ajattelin sen kuitenkin olevan vain valkovuotoa mutta kokeilin silti kädellä lakanaa ja sehän olikin märkä. Nousin ylös ja riensin vessaan, ja lapsivettähän se oli. Onneksi meillä oli tallessa sairaalan isoja siteitä, vaihdoin puhtaat vaatteet ja Eeliskin heräili samalla. Hoidettiin aamupuuhia ja soitin mummun meille. Soitin myös päivystävälle neuvolantädille että mitä pitäisi tehdä kun ei ollut siitä puhetta vielä neuvolassa. Sain ohjeeksi rauhassa mutta piakkoin lähteä synnärille, ja sinne mies heitti minut töihin mennessään.

Synnärillä vietin ensin puolisen tuntia käyrillä, välillä kätilö kävi herättämässä sikkuraa. Kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen (sama kuin edellisellä viikolla eli täydessä pituudessa, kiinteähkö ja sormelle auki). Myös lääkäri kävi ultraamassa vauvan, tarkasti samalla painoarvion (2866 g) ja istukan virtaukset vauvan pienen koon vuoksi. Kaikki oli erinomaisesti, sain ohjeeksi liikuskella ja portaita olisi suotavaa käyttää. Pääsin osastolle odottelemaan supistusten alkua.

Odotellessa mies kävi piipahtamassa palaveriensa jälkeen ja lähti hoitamaan asioita kun mitään ei ollut meneillään. Ystävä kipaisi kahvilla sairaalan kahvilassa seuranani, mutta muuten vain odoteltiin. Kävelin useaan kertaan rappusia ylös, mutta sain aikaan vain yksittäisiä supistuksia.                                                                      

Seitsemän aikaan illalla supparit alkoivat tulla alle kymmenen minuutin ja voimistuivat pian epämiellyttävistä kivuliaammiksi. Kävin lievittämässä kipua lämpimässä suihkussa, jonka jälkeen minut laitettiin käyrille. Siinä maatessa supparit alkoivat jo sattua niin, että otin äänen käyttöön. Kymmeneltä illalla sain voimakasta kipulääkettä, sillä supistukset olivat niin voimakkaita ja kivuliaita, että supistusten välissä vain tärisin sängyssä. Samalla miehen piti lähteä osastolta kotiin (osaston rauhoittamiseksi ei vieraita klo 22 jälkeen, meinasin sanoa että jos halutaan rauhaa niin kannattaisi varmaan mieluummin minut siirtää muualle huutamaan, toki kuitenkin ymmärsin pointin), ja meinasin mennä paniikkiin, sillä en tiennyt miten kestäisin kivut ilman miehen tukea. Kipu oli jo niin kamalaa että itkin spontaanisti ja piti keskittyä hengittämiseen todella, etten oksentaisi tai pyörtyisi. En kuitenkaan ollut auennut vielä tarpeeksi synnärille pääsyä varten.

Kipulääke auttoi rentoutumaan supistusten välillä ja vei pahimman huipun hetkeksi mutta pian soitin hoitajan paikalle kun en kestänyt enää. Olinkin auennut 5 cm:iin ja soitin miehen takaisin sairaalalle (oli juuri ehtinyt kotiin ja vessaan). Minut siirrettiin nopeasti synnärille, yritin ensin kävellä lyhyen matkan sinne mutta en olisi pysynyt tolpillani supistusten aikana, joten hoitaja haki pyörätuolin ja juoksutti minut viereiselle osastolle. Hoitaja kävi kysymässä synnytyssalia johon minut vietäisiin ja sillä välin sain supistuksen, ja ilmeisesti pidin niin pahaa ääntä, että kätilö tuli juosten hakemaan minut saliin. Kampesin itseni sänkyyn supistusten välissä ja heti kätilö suositteli spinaalia, jonka sain nopeasti (ehdin kuitenkin huutaa jo että missä se on). Ennen puudutetta olin auennut 8 cm:iin. Mieskin saapui paikalle ennenkuin sain puudutteen. Spinaali auttoi todella nopeasti ja jo seuraava supistus oli laimeampi, siitä seuraavat täysin kivuttomia. Käänsin nopeasti kylkeä jotta puudute ei jäisi yksipuoleiseksi. Vihdoin sain rentouduttua ja olo oli mahtavan raukea.

Paikalle saapui myös lääketieteen opiskelija, sillä olin sanonut, että jos on opiskelijoita, meitä saa käyttää hyväkseen. Juteltiin mukavia ja opiskelija kyseli tästä ja edellisestä synnytyksestä, tunnin päästä spinaalista supistukset alkoivat taas tuntua. Ei kivuliaina mutta epämiellyttävinä ja kovana paineena. Parin supistuksen jälkeen soitin kätilön paikalle, sillä aloin tuntea ponnistamisen tarvetta. Olinkin täysin auki ja sain luvan vähän ähkäistä ja harjoitella kylkimakuulla toista jalkaa ylhäällä pidellen, mutta pian oli pakko ponnistaa.
Vauva syntyikin kahdella ponnistuksella, opiskelija ei ehtinyt saada edes hanskoja käteen ja hyvä kun kätilökään ehti ottaa vauvan kiinni! Opiskelija sai leikata napanuoran ja vauva nostettiin minun syliin peittojen alle siksi aikaa, kun odotettiin istukkaa. Koska en vuotanut verta, voitiin jäädä odottamaan jälkeisten syntymistä, sain suuret annokset eri supistavia lääkkeitä niin suoneen, kohdun suulle, peräsuoleen kuin suuhunkin. Spinaali vaikutti vielä sen verran että kätilö pystyi painamaan mahaa pitkään ja kovaa minun ollessa rentoutunut, ja lopulta istukkakin tuli kokonaan ulos.

Kokonaiskesto synnytykselle oli vähän alle 5 tuntia. Kivut olivat todella kovat ennen spinaalia, mutta kyllä se kohdunsuu aukenikin sitten rytinällä. Koin suuria onnistumisen tunteita kun istukkakin syntyi normaalisti, en joutunut kaavintaan, pääsin omin jaloin suihkuun ja sain syödäkseni. Olin pirteä ja todella hyvävointinen, alapäähänkin tuli vain yksi nirhauma, ei mitään muuta! Toivuin nopeasti muutenkin ja oli mahtavaa päästä liikkeelle heti synnytyksrn jälkeen. Kaikenkaikkiaan kovista kivuista huolimatta synnytyksestä jäi todella hyvä mieli ja olen äärimmäisen tyytyväinen kokemukseen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti