Imetyksestä

Imetys ja äidinmaito on sitten kummallinen juttu. Joku suositus on, että kaksivuotiaaksi imetettäisiin, joku että kun ensimmäinen hammas tulee, olisi imetys hyvä lopettaa (???). Lehmän maitoa saa alkaa käyttää 10 kk iässä mutta vauvajogurtteja voi alkaa käyttää jo 5 kk iässä (niissähän on siis myös maitoa [hyla]).

Äiti  on jo jonkin aikaa huolehtinut: "Entä jos se maito loppuu yhtäkkiä? Mitä Eelis sitten juo?".

Itse olen koittanut ajatella, että imetän niin kauan kun maitoa riittää ja Eelis sitä imee. Mietin kuitenkin, että pitäisikö alkaa jo kiiruhtaa maitotuotteita (ollaan syöty vauvajogurtteja vähän aikaa ja maisteltu raejuustoa). Imetän nyt jokaisen ruokailun päätteeksi ja aamusella kerran, yhteensä siis kuusi kertaa päivässä. Pääosin Eelis hörppäisee hyvin tissiä mutta joskus masu on niin täys tai huomio liikaa muualla, että maito ei maistu. Sitten mennään vaan leikkimään, en tuputa tissiä väkisin.

Internetsin maailmassa kun on niin monta ihmeellistä asiaa, että olen miettinyt kasvatanko tissivauvaa, niin moni kun lopettaa imettämisen näillä main. Ehkä antaa enää vain iltatissiä jos sitäkään. Jotenkin olen/olin ajatellut niin, että imetän niin kauan kun Eelis tissiä syö. Kun ei vieroksu kumpaakaan tissiä ja mielellään hörppää, kaiken lisäksi kun vielä maitoa riittää, niin miksi en tarjoaisi lapselleni vasta-aineita. Nehän on se syy miksi äidinmaito on ylivoimaista ja uskon, että imetyksen (onnistumisen) ansiosta meillä ei ole sairastettu kuin mieto flunssa kahdesti.

Samalla mietin, että kun tässä haaveilen siitä toisesta lapsesta, niin jos raskaudunkin sitten aikanaan nopeastikin ja maidontulo loppuu sitten sen myötä, riistänkö Eelikseltä ja itseltäni imetyksen onnen? Itselleni imetys ei ole koskaan ollut varsinaisesti miellyttävää, joskaan ei repulsoivaakaan. Aluksi se tietysti sattui, samoin tiehyttukoksen aikaan, muuten se on ollut vain... imetystä. Olen ollut äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen siitä, että imetys on onnistunut ja maitoa riittänyt, mikään itsestäänselvyys se ei ole koskaan ollut. Alusta asti olin ajatellut imettäväni niin kauan kun vaan se onnistuu. Olen muissakin asioissa edennyt lapsentahtisesti, mutta entä jos se maito tosiaan loppuu ennenkuin Eelis olisi valmis?

Ja jos se toinen lapsi tulee, ja imetys onnistuu silloinkin, niin haluaisin edelleen imettää mahdollisimman pitkään. Mutta onko se sitten epäreilua Eelistä kohtaan, häntä kun en sitten olisi imettänyt niin pitkään? Ravinnollista arvoahan maidolla ei isommalla vauvalla enää ole mutta se henkinen arvo (sekä lapselle että äidille) on mielestäni sitäkin suurempi. On se vaan ihanaa kun vauva rauhoittuu syliin. Niin no, kai se isompana sitten rauhoittuu muutenkin kuin tissille :D

Samalla sitten mietin, että entä jos itselläni imetys toimiikin ehkäisynä? Haluaisin Eelikselle sisaruksen pienellä ikäerolla, mutta entä jos Eelis haluaakin syödä tissiä sinne kaksivuotiaaksi? Mikä oikeus minulla on lopettaa imetys "vain" siksi, että minä haluan toisen lapsen?

Ihme ajatuksia, vaikeaa pukea sanoiksi. Mutta tällaisia olen miettinyt jo jonkin aikaa.

Kerran

Viime yönä Eelis heräsi kerran, kuudelta syömään tissiä ja jatkoi uniaan yhdeksään! Tähän mennessä se noin kaksi kertaa yössä heräily on vakiintunut, saa nähdä jääkö se 1-2 aikaan heräily nyt pois :)

Perjantaina lähdetään kahdeksi viikoksi reissuun sukuloimaan joten blogihiljaisuus senkuin jatkuu.

KAHDEKSAN!

Viime yönä Eelis heräsi vain kahdesti ja oli kuulemma nukahtanut helposti ja nopeasti takaisin. Seitsemältä havahduin itse ja olin ihan pöllämystynyt kun kello oli niin paljon! En herännyt (ainakaan en muista varmaksi) kertaakaan! Nukuin siis lähes kahdeksan tuntia putkeen, vau!

Eelis ei sitten enää aamutissin jälkeen jatkanutkaan unia vaikka pari kertaa sain pojan ihan uneen vielä, heräsi kuitenkin sänkyyn laskettaessa ja alkoi heti myllertää. Kasilta luovutin ja noustiin ylös, mentiin (kuten nykyään aina) meidän sänkyyn hetkeksi pötkeltämään että saadaan isikin hereille. Mies sitten kysyi haluaisinko vielä jatkaa uniani, ja päätin että mikä jottei, oikein kunnon lepoyö. Torkuin sitten vielä puolitoista tuntia ja olo on äärimmäisen levännyt.

Eelis tekee molempia kulmahampaita ylhäälle, toinen puhkesi kunnolla eilen. Raukkaparka on ollut taas niin sylinkipeä, että alkuviikon päivät menivät pääosin sylitellessä. Öiksi on annettu särkylääkettä, paitsi toissayönä ja sitten yö olikin levoton. Nyt alkaa helpottaa ja Eelis on malttanut leikkiä itsekseen taas. Vielä sormet menee suuhun ja Eelis jäystää kaikkea mutta on jo paljon pirteämpi.

Tänään pitää mennä joululahjaostoksille kaupungille. Onneksi mies lähtee mukaan ja onneksi ainakin melkein tiedetään jo mitä ostetaan. Ja ihan kamalasti ei ole ostettavaa kun emme harrasta satoja lahjoja. Pitää vaan yrittää keksiä jotain järkevää anopille, me emme osta turhakkeita kun ei niillä tee mitään. On vaan niin vaikea ostaa pariskunnalle, jolla on jo kaikkea ja jossa mies ei harrasta kulttuuria (eli ei voi ostaa esim. teatterilippuja). No eiköhän sitä jotain löydy tuolta tavarataivaasta...

Viikon kuulumiset

Tällä viikolla Eelis on alkanut hahmottaa omaa kehoaan. Tietää, että jos meinaa mennä sohvapöydän alitse, täytyy pää pitää matalalla. Samoin tuolien alta mennessä. Osaa kiertää esteet (jos niiden yli ei pääse) ja laittaa kulhoja sisäkkäin. Ja leluja kulhoon. Lisäksi Eelis vaihtaa leluja niin, että laittaa kädessään olevan otettavan lelun viereen, eli esimerkiksi lelukoriin.

Tänään käytiin miehen synttäreiden kunniaksi Haraldissa syömässä. Eelis käyttäytyi (jälleen) oikein mallikelpoisesti. Istui sylissä kun ei ollut ruoka vielä tullut, ruokailun aikana istui syöttötuolissa ja söi meidän alkuruokaa (varrasleipää, olin ottanut mukaan varmuudeksi riisikakkuakin) sekä leikki lattialla. Oli oikein mukavaa.

Annoin eilen ensimmäistä kertaa raejuustoa sormiruokana mutta Eelis ei ole oikein tottunut syömään niin pientä. Taisi sitä yksi rae mennä suuhunkin asti, muuten meni vähän ohi suun se mitä ei muussattu pöytään tai tiputettu lattialle. No, harjoitellaan.

Ajoin meidän uudella autollakin, oli ihan tajuttoman liukasta mutta hienosti haltsasin auton :) Kävin nimittäin elokuvissa "äkkilähdöllä" katsomassa uusimman Twilight sagan leffan. Yllätyin positiivisesti vaikka varsinaisesti en mitään odottanutkaan.

Lisäksi olen nyt tämän viikon nukkunut alakerrassa korvatulppien kera ja siirtynyt aamuyöstä yöläkertaan kun Eeliksen (aamu)yösyöttö alkaa olla ajankohtainen. Opettelen uudestaan nukkumaan ilman, että herään muutaman tunnin välein muuten vaan. Ja yhtenä yönä Eelis heräsi vain kahdesti!

Sellaista meidän viikkoon :)

Unikoulusta ja nukkumisesta

Keskustelin ystävän kanssa unikoulusta ja vauvan rauhoittamisesta unille. Ajattelin nyt sitten kerrata tännekin kuinka meidän nukkumaanmeno sujuu nykyään.

Eelishän ei koskaan tankannut iltaisin maitoa sen enempää vaan söi tasaisesti koko vuorokauden ympäri. Liikkumaan kun opittiin, alkoi yöunet tulla katkonaisemmaksi. Eelis söi kunnon halulla öisin, välillä jopa viidesti yössä! Iltapuuro aloitettiin kuuden kuukauden kieppeillä (maissipuurolla, äidinmaitoon keitettynä). Se ei auttanut yösyömisiin eikä rauhoittanut vauvaa. Vasta kahdeksan kuukauden kieppeillä Eelis alkoi tankata iltaisin (ruokaa, ei tissiä), ja lähempänä yhdeksää kuukautta (!) se alkoi vaikuttaa yöuniin ja -syömisiin niin, että Eelis nukkuu pidempään ennen ensimmäistä heräämistä ja syökin vasta aamuyöllä tissiä.

Unikoulu aloitettiin iltapuuron kanssa samoihin aikoihin. Ensin kehitimme iltarutiinin. Eelis on muutenkin "rutiinien orja", niinkuin me vanhemmatkin. Pari viikkoa meni ja Eelis alkoi tajuta iltarutiinin, iltapuuron jälkeen mennään pesulle, siitä hämärään makuuhuoneeseen kuuntelemaan iltasatua (jonka luin hiljaisella äänellä). Siinä samalla Eelis söi pari, kolme kertaa ennenkuin nukahti. Nukkumaan mennessä meillä oli aina unilelu mukana, jota Eelis sai puristella. Alkuun iltasatuja sai lueskella jopa tunnin verran ennenkuin Eelis lopulta nukahti!

Sitten tajusin että Eelis ei ollut vielä iltapesun jälkeen tarpeeksi väsynyt. Iltarutiinia muutettiin niin, että pesun jälkeen tullaan vielä alas. Huone on hämärämpi kuin päivällä ja olen kerännyt lelut pois ettei tule liikaa virikkeitä. Sohvalla luetaan ensin iltasatu ja sitten jos (kun) energiaa vielä riittää, saa Eelis leikkiä lattialla, usein iltasatukirjalla ja tutilla. Samalla ravaa olkkarin ja keittiön väliä (mies usein tekee meille iltapalaa tässä vaiheessa). Sitten kun Eelistä alkaa väsyttää, tulee poika syliini ja pyytää tissiä. Muutamana kertana maidonkaipuu on iskenyt jo ennen väsyä, silloin olen antanut tissiä ja ollaan jatkettu vielä leikkimistä.

Väsymyksen näkee hyvin Eeliksen silmistä (silmänaluset tummuu ja silmät on väsyneet). Lisäksi Eelis alkaa kitistä ja olla sylinkipeä. Ja nykyään hakeutuu makuuasentoon (johon ei kylläkään jää pitkäksi aikaa).

Iltatissille mennään meidän makuuhuoneeseen, ja imetän sängyllä makuuasennossa (päivisin en koskaan imetä yläkerrassa tai makuuasennossa, alusta asti tein eron imetyspaikassa ja -asennossa ja se on auttanut Eelistä tunnistamaan yön ja päivän). Jos Eeliksellä on liikaa energiaa, ei poika pysy paikallaan vaan lähtee mönkimään, ei edes pysähdy syömään. Silloin palataan takaisin alakertaan. Sitten kun Eelis on oikeasti väsynyt, syö se tissiä rauhassa. Meidän välissä on aina unilelu, jota Eelis puristelee ja näpertää samalla kun syö. Lopulta Eelis nukahtaa, irroittaa ensin tissistä ja kääntyy poispäin minusta. Tai otan tissin pois suusta ja jos poika ei enää hamua, laitan tissin pois. Siitä nostan Eeliksen nopeasti omaan sänkyynsä niin, että vauva vielä havahtuu siirtoon. Usein kääntyy sängyssä kyljelleen ja jää siihen nukkumaan. Joskus alkaa kitistä vielä, silloin taputtelen pepulle ja se riittää rauhoittamaan Eeliksen.

Unilelu on sängyssa aina mukana ja lisäksi yhdessä sängyn nurkassa on tutti (aina samassa nurkassa josta Eelis tietää sen löytyvän, tosin hakee sen usein vaan leikkikaluksi aamuisin). Eeliksen päälle ei voi laittaa peittoa, se häiritsee unta. Ilmeisesti ei pääse pyöriskelemään yhtä vapaasti ja herää sitten. Lisäksi Eeliksen sängyn pääty on kohotettu unipalikoilla. Auttaa hampaiden tullessa (ilmeisesti veri ei pakkaudu samalla lailla päähän ja kipeisiin ikeniin) ja tietysti flunssaan ehdoton apu, helpompi hengittää. Eelishän nukkuu nykyään omassa huoneessaan. Huone on lämpimämpi kuin muut huoneet ja siellä on yövalo (ettei ole pilkkopimeää). Imetän öisin siellä (siirretään tuoli keskelle huonetta).

Kun Eelis herää yöllä, on poika usein noussut jo sängyn laitaa vasten seisomaan. Pyytää siitä heti syliin, sylissä rauhoitan vauvan heijaamalla ja pomputtamalla. Kun Eelis alkaa rauhoittua, vähennän liikettä. Lopulta lasken vauvan takaisin sänkyyn, yritän ehtiä ennen kokonaan nukahtamista. Välillä Eelis alkaa heti kitistä, silloin taputan pepulle niin että koko vauva heiluu ja vähennän taas liikettä kun Eelis rauhoittuu. Eelis nukahtaa ja usein nukkuukin kyljellään. Jos ei meinaa rauhoittua, laitan toisen käden selkää vasten. Lopulta enää vain pidän kättä/käsiä Eelistä vasten (tassuhoitoa) ja otan kädet hitaasti pois, ettei käsistä tuleva lämpö yhtäkkiä häviä Eelikseltä. Joskus Eelis ei meinaa rauhoittua vieläkään jolloin otan vauvan takaisin syliin.

Olen ottanut säännöksi, että kolmasti lasken Eeliksen sänkyyn ja jos kolmannen kerran jälkeen ei vieläkään rauhoitu, annan tissiä. Paitsi silloin kun olin todella väsynyt, hylkäsin kaikki suunnitelmat ja annoin vain tissiä että pääsin itse takaisin nukkumaan. Koskaan ei jouduttu palaamaan ihan alkuun unikoulussa, joten suurta vahinkoa ei saatu aikaan.

Aamulla kun Eelis herää lopullisesti, tietää sen siitä että poika alkaa vain leikkiä eikä itke.

Sopivasti kun miehen isyysloma alkoi, Eelis alkoi nukkua pidempiä ja levollisempia yöunia. Herää enää kolmesta viiteen kertaa yössä ja syö kerran, ehkä kahdesti. Tämä muutos tuli ihan yhtäkkiä. Viimeisenkään "yöllisen" (yleensä aamu viiden aikaan) imetyksen kanssa en pidä kiirettä. Neuvolalääkäri sanoi että 10 kk on se "viimeinen takaraja", mutta olen edelleen sitä mieltä että sitten kun Eelis on valmis. Jos alkaa syödä tissiä huvikseen eikä nälkään, aion ottaa vesituttipullon käyttöön.

Päiväunien kanssa meillä ei juurikaan ole ollut ongelmaa, varsinaista rutiinia ei ole, paitsi yleensä Eelis nukkuu päikkärit vaunuissa ulkona. Seuraan väsymyksen merkkejä ja laitan sitten Eeliksen nukkumaan. Heijaan ja pomputan vaunuja, vauhti riippuu kuinka levoton Eelis on. Kuten yölläkin, vähennän liikettä kunnes Eelis nukahtaa. Eelis ei nukahta päikkäreille itse, pääasiana olen pitänyt että Eelis nukkuu, sillä päikkärit vaikuttavat yöuniin. Usein Eelis nukkuu päikkärit (nykyään) ihan putkeen ilman heräilyjä, joskus tarvitsee apua takaisin nukahtamiseen (heijaan vaunuja). Jälleen lopullisen heräämisen tietää siitä, että Eelis herää tyytyväisenä eikä itkuisena.

En mene auttamaan Eelistä takaisin uneen heti kun vauva inahtaa vaan odotan aina että yltyykö itku ja kuullostelen, onko se unista itkua vai mitä. Vasta kun Eelis ei rauhoitu itse, menen auttamaan.

Ja pointtihan unikoulussa meillä on ollut opettaa Eelistä nukahtamaan itse ja nukkumaan levollisesti. Oma sydämeni ei kestä huutounikoulua, vaikka olenkin lukenut sen auttavan nopeasti ja tehokkaasti. En kuitenkaan myöskään tuomitse huutounikoulua, meille tämä vaihtoehto on ollut suhteellisen toimiva. Unikoulun myötä Eelis osaa nykyään nukahtaa takaisin eikä tarvitse apua jokaiseen heräämiseen. Liikkuminen on tuonut omat haasteensa nukkumiseen, laidalla seistessä ei Eelis osaa itse mennä takaisin makuuasentoon ja liikkumista on harjoiteltava kun vähänkin havahtuu hereille. Nyt kun uutuudenviehätykset alkaa olla ohi, on Eeliskin alkanut nukkua paremmin.

Kaikista eniten (itseäni) on kuitenkin auttanut se, että olen ajatellut yöimetyksen olevan hyvä maidon tuotannossa, sen avulla maitoa on riittänyt Eelikselle koko imetyksen ajan. Lisäksi kun annan luvan Eeliksen olla oma itsensä ja kehittyä omaan tahtiinsa, stressaan vähemmän kaikenmaailman aikatauluista, milloin vauvan pitäisi nukkua tai syödä. Kun Eelis on valmis, hän kyllä nukkuu koko yön eikä pyydä tissiä.

Tässähän oli oikein megapostaus, asiaa useankin päivän edestä!

Pikapäivitys

Eelis on isänsä vapaiden kunniaksi omaksunut uuden rytmin. Herää vasta yhdeksältä! Yön aikana herää kolmesta viiteen kertaa, useimpina öinä vain sen kolmesti. Käy nukkumaan yhdeksän aikaan ja ensimmäinen herätys on kahden aikaan. Parina yönä on syönytkin vain kerran!

Huomaan itse olevani paljon pirteämpi ja jaksan valvoakin miehen kanssa illalla. Ei tässä univeloista vielä ole päästy mutta kyllä sitä hyvin saa itsekin jo nukuttua kun menee 10-11 aikaan illalla nukkumaan ja saa nukkua sinne ysiin asti. Yöllä herään edelleen Eeliksen itkuihin mutta useimmiten olen jo takaisin unessa ennenkuin mies palaa sänkyyn.

Eeliskin saa öisin enemmän unta. Plussaa siis kaikille :)

"Isyysvapailla"

Pyh, miehen piti vielä tänään mennä töihin... Alkoi vituttaa niin paljon että purin energiaa siivoamiseen jumpan jälkeen. Onneksi Eelis nukkui pitkät päikyt niin ehdin vähän rauhoittua.

Meinasi aamulla tulla kiire, onneksi saatiin kyyti vauvajumppaan. Eelis heräsi kahdeksalta! Nukkui kylläkin yön aika levottomasti mutta kaipasi tissiä ensimmäisen kerran vasta kuudelta! Söi siis vain kerran, mahtavaa! Mies hoiti taas yöheräilyt, minä hoidin miehen tökkimisen hereille :D

Eelis oli eilen vähän itkuinen muutenkin, liekö taas seuraavat hampaat pumppailee eestaas, neljäs hammas puhkesi eilen eteen.

Saatiin eilen se uusi auto, tänään olin aamulla ensimmäistä kertaa kyydissä ja oli se kyllä pehmeää ja hiljaista kyytiä :) Auto lämpesikin nopeasti eikä kestänyt puolta tuntia ennenkuin lakkaa paleltamasta. Huomenna valoisaan aikaan käyn itsekin ajamassa autolla, käydään jossain ajelulla Eeliksen päikkäriaikaan.

Ensimmäinen isänpäivä

Ensimmäistä isänpäivää meillä juhlittiin pienimuotoisesti, aamulla annoin miehelle lahjan ja aamupäivästä miehen sisko kihlattuineen tuli kakkukahville (olivat viikonloppua viettämässä läheisessä kylpylässä). Ja kun vieraat lähti, annoin miehelle luvan pelata loppupäivän :D Tosin vasta illasta virkistyi pelaamaan, jotenkin eilen oli meillä molemmilla koomapäivä (hahaah kirjoitin ensin kiimapäivä!).

Viime yönä laitoin korvatulpat molempiin korviin ja mies hoiti yöheräilyt. No kyllähän minäkin Eeliksen itkut kuulin, mutta kyllä se vaan helpottaa kun ei itse tarvitse nousta, senkun tökkäsin miehen ylös :D

Neljän aikaan Eelis alkoi hamuilla (oli herännyt kerran aiemmin) ja annoin tissiä, toisen kerran kuuden aikaan ja herättiin puoli yhdeksältä! Muutenkin Eelis on nyt myöhäistänyt tuota heräämistään, tosin nukkumaanmenokin on venynyt lähemmäs yhdeksää ja päikkärit noin puolella tunnilla myöhemmäs. Yöt on nyt rauhoittuneet huomattavasti, kolmesta viiteen kertaan Eelis herää niin että tarvitsee apua nukahtamiseen, ja syö kahdesti. Ihan hyvin siis :)

Tänään mies käy ostamassa meille uuden auton! Vanha meni kuin menikin katsastuksesta läpi ja lauantaina mies kävi autokaupat täällä läpi ja katsoimme netistä vaihtoautot. Oikeastaan hinnaltaan ja meidän vaatimusten mukaan vain yksi auto nousi ehdokkaaksi meidän paikkakunnalla ja mies kävi koeajamassa sen. Ja se nyt sitten muuttaa meille! Ford Mondeo, farmari. Nyt sitten mahtuu muutakin autoon sen jälkeen kun vaunut ja turvaistuin on pakattu! Joulukuun alussa lähdemme parin viikon reissulle kiertämään vanhemmat ja muutamat sukulaiset.

Tänään mies myös vei kissan eläinlääkäriin kontrolliverikokeisiin. Myös virtsakivet ultrattiin mutta niitä ei löytynyt. Kissa sai nyt kolmen viikon antibioottikuurin kun edellisen kuurin aikaan se nurkkiin kuseminen loppui. Ja jos se ei sitten auta, niin lisää laajakirjoisempaa antibioottia. Toivottavasti näillä eväillä kissa tulisi kuntoon!

Ja nyt mies on sitten loppuvuoden kotona meidän kanssa, pari kertaa pitää mennä käymään töissä, mutta ottaa sitten pari vapaapäivää lisää. Postaukset saattaa nyt harveta jos innostumme puuhailemaan yhdessä, koitan kuitenkin päivitellä erityisesti Eeliksen unikoulun tuloksia (nyt kun mies nousee).

Aamumyllerrystä

Viime yönä herättiin viidesti, ja Eelis söi vasta neljältä ensimmäisen kerran! Heräsi kyllä ensimmäisen kerran puolilta öin, mutta aikansa etsittyään hyvää asentoa nukahti ihan itse takaisin. Kävin vain ovelta kurkkaamassa. Mutta edelleen jos nousee seisomaan, kaipaa hetken syliä ennenkuin voi laskea takaisin sänkyyn. Sen jälkeen usein tarvitsee vielä taputella vähän peppua että nukahtaa eikä enää nouse ylös.

Tänäänkin nukuttiin lähemmäs kahdeksaa! On niin paljon helpompaa nousta itsekin ylös siihen aikaan kuin kuudelta...

Olen nyt käynyt hakemassa Eeliksen meidän sänkyyn myllertämään kun on herätty, että saan miehen kivalla tavalla hereille kanssa ja Eelis saa herättyä kunnolla ennenkuin mennään aamupuuhiin ja laitetaan valot päälle. Eelis tykkääkin kellahdella vielä vähän makuuasentoon kainaloon ennenkuin alkaa pötkylöidä. Ja hienosti pidättää silti aamupissan pottaan vaikka ei ihan heti vessaan mennäkään herättyä :)

Tänään mies käy koeajamassa pari autoa ja hakemassa ystävältä Eelikselle taaperokärryn. Eelis on nyt alkanut kävellä tukea vasten, tulee kärry tarpeeseen. Sillä välin teen huomista varten kakun, saa nähdä miten onnistuu kun muokkaan vähän reseptiä jonka mies löysi (lupasin tehdä ihan sellaisen kakun kun mies haluaa, ensimmäinen toive oli suklaapekonikakku :D sanoin että ihan miten haluat! No sanoi että voi sen pekonin jättää pois.). Ohje oli siis amerikkalainen ja mitat tietysti grammoina, arvioin vähän sinne päin desejä ja muutaman aineksen korvaan toisella, toivottavasti onnistuu!

Läkänokka

Oih, viime yönä herättiin viidesti, ensimmäisen kerran vasta yhdeltä! Sitten kahdelta, kolmelta (jolloin pyysi tissiä), kuuden aikaan (tissiä) ja seitsemän aikaan. Kahdeksaan asti sitten nukuttiin. Eelis meni nukkumaan vähän jälkeen kahdeksan eli nukkui todella hyvin! Annettiin illalla särkylääkettä yöksi kun oli vähän lämpöinen ja kurkku selkeästi kipeä. Aamulla meillä olikin ihan eri poika kuin eilen, oli virkeä, pirteä ja iloinen :)

Vielä tulee räkää, ääni on vähän käheänä ja yskii kun limaa tulee kurkkuun. Mutta paljon energisempi kuin eilen, vaikka ihan hyvin leikki eilenkin. Toivottavasti tämä tauti alkaisi tästä helpottaa, viikon verran tätä ollaan jo sairastettukin.

Jes, tänään on miehen viimeinen työpäivä!

Pikkuvauva talossa

Jes, auto meni katsastuksesta läpi. Valojen suuntauksia pitää fiksata (niinkuin joka ikinen vuosi, jostain syystä ne menee itseksiin ihan vinksinvonksin). Viikonloppuna pääsee siis katselemaan uusia autoja jotka voisi saada meiltä hyvän kodin!

Viime yö ei ollut ihan niin hyvä kuin edellinen yö, mutta ei niin pahakaan. Eelis heräsi viidesti. Aamuyöstä en meinannut herätä Eeliksen huuteluihin, raukalla kun on ääni ihan painuksissa. Itku kuullostaakin ihan pikkuvauvan itkulta <3

Nyt ei enää harmistuta niin maan vietävästi nenän niistäminen nenäfriidalla ja nenätippojen laitto. Enemmän pidin kuitenkin siitä ihan perinteisestä pallomaisesta niistimestä. Täytyy käydä apteekissa katsomassa josko löytäisin sellaisen.

Tänään menemme piipahtamaan töissä, käydään miehen kanssa lounaalla ja haen kollegalta potan ja joitain vaatteita, jotka on jääneet hänen pojalleen pieniksi.

Vielä kaksi päivää ja sitten mies jää kotiin!

Kolome!

Kylläpäs on... pirteä olo. Ei varsinaisesti levännyt mutta vähän kuitenkin. Eelis heräsi viime yönä vain kolmasti! En kuitenkaan uskalla vielä edes toivoa että tämä vaihde jäisi päälle... (Paitsi ihan vähän salaa.)

Eelis söi eilen aika huonosti, vain iltapuuro maittoi (vaihdettiin taas kaurapuuro maissipuuroon, varmaan kyllästyi jo kauraan). Mutta nukkuikin sitten tosi hyvin.

Olemme nyt tehneet miehen kanssa niin, että minä olen hoitanut syöttämiset ja mies on ollut siinä vieressä. Jos se auttaisi siihen tappeluun mitä Eelis on pitänyt isänsä kanssa syödessä. Samoin tehtiin kun Eelis oli pienempi ja teki samaa ja silloin se ainakin auttoi. Ja olen jättäyt peiton laittamatta Eeliksen päälle, jostain syystä se tuntuu tekevän Eeliksestä levottomamman öisin. Kun ilmat kylmenee, täytyy vaan laittaa enempi yöksikin päälle. Meillä on unipussikin mutta se vasta ketuttaakin kun ei pääse liikkumaan.

Tänään vasta osasin laittaa Eelikselle sisävaatettakin enempi kun ulkona oli aamusta pakkasta. Jotenkin sitä on vaan juuttunut siihen bodyyn ja housuihin! Nyt laitettiin sukkahousujen päälle housut ja bodyn päälle neuletakki. On kyllä niin pikkuvanhan näköinen poika!

Vaikka Eeliksellä on edelleen nuhaa ja nyt tänään on äänikin ollut käheänä, on meillä varsin pirteä ja ihana poika. Vähän on nyt päästänyt minusta irti ja leikkii enemmän taas itsekseen. Renkaat on nyt pop, muutamana iltana on jopa parikymmentä minuuttia vain keskittynyt erään lelun renkaiden pyörittämiseen. Ja siis todella keskittynyt, minun ja miehen välinen keskustelu ei häirinnyt, eikä silmäkään värähtänyt vaikka mies pompotti palloa!

Eilen saatiin auto korjaamolta eikä sinne mennytkään ihan tuhottomasti rahaa. Saa nähdä miten käy tänään katsastuksessa, tuleeko lisää jotain korjattavaa. Lauantaina mies käy koeajamassa muutamaa autoa (ja tuo ne pihaan niin että saadaan soviteltua turvaistuinta ja vaunuja) ja toivon mukaan ensi viikolla meillä on uusi (käytetty) auto!

Puhelimenikin alkoi yhtäkkiä toimia juuri kun olin päässyt bussiin, olin menossa viemään sitä liikkeeseen. No hyppäsin pois bussista kun oli muutakin tekemistä kotona. Siirsin illalla kaikki tiedostot ja yhteystiedot puhelimesta koneelle, jos se vielä sekoaa niin on ainakin tiedot tallessa!

Mutta nyt Eelis heräsi joten menoksi!

Pari viikkoa sitten läppäri, viime viikolla auto, tänään puhelin. Seuraavaksi kai hajoaa pää?

Kellontarkka

Mistä ihmeestä tuo poika tietää muka milloin on tiistai??

Tiistaisin kun on aamulla 8:35 lähtö kotoa kohti vauvajumppaa, ja nyt joka kerta Eelis on herännyt ajoissa niin, että ehditään hyvin syödä aamupala ja Eelis jopa ehtii torkahtaa ennen jumppaa. Vaikka muuten on nyt nukkunut jopa lähemmäs kahdeksaa (kun meni nukkumaan vasta ysiltä illalla). Eilen nukahti puoli ysi ja silti oli hereillä kuudelta tänään, vaikka kävin hakemassa viereen!

Yllätyksiä ja hajoamisia

Nyt on taas vuosi vanhennuttu. Eilen juhlittiin syntymäpäiviäni käymällä ulkona syömässä, Eeliskin oli mukana ja niin hienosti jaksoi istua pöydässä syöttötuolissa kun tilasin kasvikseni erikseen niin että sain ne annettua Eelikselle naposteltaviksi. Anoppi ja hänen miehensä tuli käymään täällä ja heidän kanssaan menimme kaupunkiin. Jouduttiin ahtautumaan kaikki samaan autoon, sillä oikein mukavasti meidän autosta lakkasi jarrut toimimasta! Jarrunesteet oli valuneet pitkin katua. Mies kävi ostamassa sen verran jarrunestettä että saa ajettua huomenna auton läheiselle korjaamolle. Sopivasti huomenna pitäisi se kirppispöytäkin tyhjentää... No, onneksi ei oltu reissun päällä!

Mies kyllä yllätti minut eilen aamulla ihan täysin, ja minua on aika vaikea yllättää. Nimittäin sain jo lempikukkiani ja -suklaata perjantaina kun mies tuli kotiin, kaupat kun ei olleet eilen auki. No, eilen aamulla aamiaiskulhossa oli odottamassa vielä korupaketti! Sain uudet korvikset kadottamieni tilalle! Ihan mahtavaa, sillä surin paljon korviksieni häviämistä. Tosin, vihjasin muutama viikko sitten että jotkut korut tilalle olisi kivat mutta mies osti samanlaiset, täydellistä! Kyseessä on siis Kalevalan Vanamo-korut, joista minulla on myös kääty ja sormus. Ihanaa :)

Eelis on vähän ollut nuhainen ja ilmeisesti siksi vähän pahalla tuulella. Mies on noussut nyt viikonloppuna aamulla Eeliksen kanssa mutta en ole sitten itsekään saanut kun vähän torkuttua kun Eelis on itkenyt niin paljon. Jostain syystä on nyt viimeaikoina tapellut isälleen paljon, minun kanssa ei juurikaan. Tai jos olen paikalla ja näkyvissä niin on silloinkin rauhallisempi. Liekö eroahdistus vai mikä... Myös kolmas hammas puhkesi loppuviikosta (eteen ylös).

Huomenna alkaa viimeinen viikko ennen miehen isyysvapaita!

Tulevaisuutta

Keskusteltiin miehen kanssa toissapäivänä tulevaisuudesta. Jos en saa sairaalalta haluamaani paikkaa paikkakunnalta jossa asumme, on edessä todennäköisesti muutto toisaalle kunhan mies saa oman projektinsa loppuun. Minulle kun ei ole oman alan töitä täällä lukuunottamatta työpaikkaa jossa nyt olen ja sieltä haluan ainakin toistaiseksi pois. Pari vuotta kuitenkin aiomme vielä asustaa täällä, sillä joulukuussa kun minipillerit loppuvat, jätämme ehkäisyn pois. Toiveena olisi että jäisin äitiyslomalle taas ensi vuoden lopulla.

Itsehän olen haaveillut tästä skenaariosta jo jonkin aikaa, mutta nyt se on yhdessä päätetty miehen kanssa :) Jännittävää!

Jumppailua

Eelis taitaa elää ihan kellon mukaan. Kellojen siirrosta huolimatta herätys oli kuudelta. Paitsi tänään viideltä, jostain syystä viime tiistainakin herättiin aikaisin (neljältä!). Sinänsä ihan hyvä, Eelis ehtii nukkua kunnon unet ennen vauvajumppaa. Sen jälkeen kun aina väsyttää, niin ei mene päivän unet ihan sekaisin, ehtii nukkua kolmet päikkärit.

En olekaan vielä ehtinyt raportoida vauvajumpasta. Aikalailla perusjumppaa, lämmittely ja rauhoittuminen tapahtuu yksinkertaisilla salsa-askelilla musiikin tahtiin, vauvat sylissä. Lämmittelyn jälkeen tehdään lihaskuntoa, joko vauva tai kahvakuula painona. Itse käytän valtaosaan liikkeistä kahvakuulaa, Eelis kun haluaa mennä ja möyrytä omia menojaan, ja toisaalta esim. käsiliikkeisiin Eelis on ihan liian painava!

Eelistäkin kiinnostaa aina kahvakuula kovasti ja mielellään touhuaa itsekseen tai käy vähän tutustamassa muihin vauvoihin. Sikäli mikäli ne muut äidit antavat vauvojensa seurustella. Siis ihan oikeasti, valtaosa jumpan äideistä tuntuu takakireiltä, jotka näkevät vain sen oman vauvansa. En nyt tarkoita sitä että muiden pitäisi aina ihastella ja taivastella Eelistä, vaan sitä, että he eivät anna vauvojensa seurustella. Ensimmäisellä kerralla Eelis leikki vierelläni ja eräs vauva olisi lähtenyt katsomaan meitä ja meidän leluja mutta äitinsä tuli ja nappasi vauvan puolimatkassa ja kuiskutteli "älä mene sinne". Ja kun Eelis olisi mennyt tutkimaan jonkun muun lelua, nappasi äiti sen nopeasti pois. Siis mitä ihmettä??? Meinasin sanoa että ei nämä tän ikäiset vielä tajua "sun ja mun lelut" juttua ja jos se lelu on niin arvokas ettei sillä muut saa leikkiä niin voisi suosiolla jättää sellaiset kotiin! Ja jälleen eräs vauva olisi tullut kurkkimaan meidän leluja ja taas äiti tuli nappaamaan vauvan kesken matkan "älä älä mene sinne", vaikka sanoin että kyllä niillä leluilla saa leikkiä ja Eelis ei ole ollut kipeänä.

Ainoastaan jumpan vetäjä vastasi Eeliksen seurusteluyrityksiin, onneksi, sillä Eelis oli sitten tyytyväinen kun joku edes vastaa. No viime kerralla mukaan tuli eräs äiti, jonka kanssa sitten juttelinkin jumpan lomassa ja pojat (hänen poikansa on Eeliksen ikäinen) seurustelivat vähän ja leikkivät meidän leluilla. Huh, vihdoinkin joku täysipäinen :D

Jumppa sinänsä ei ole ihan mieleistäni, kaipaan enemmän toimintaa, mutta tottakai käyn jumpassa, se tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti, iltaisin kun en enää jaksa lähteä mihinkään. Ja niin se vaan on, että kotona ei itsekseen tule kyllä yhtään tehtyä lihaskuntoa! Ja pääsee vähän seurustelemaan muiden äitien (äidin) kanssa ja Eelis näkee muita lapsia.

Nyt ehdin vielä syödä jotain pientä ennenkuin täytyy lähteä jumppailemaan.