Kolmen kuukauden murros(ikä)

Tänään käväisin paikallisessa perhekahvilassa. Tutkailin nettiä sunnuntaina ja sen mukaan kahvila olisi ollut eilen aamupäivästä, joten olin paikalla mutta paikka oli kiinni ja pimeänä. Soitinkin sitten lopulta MLL:lle ja kysyin kahvilasta kun löysin kolmea erilaista aukioloaikaa. No tänään sitten olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oli mukavaa. Eelis oli hämentynyt lasten äänten hälinästä, vähän ujostutti ja harmistutti eikä jaksanut keskittyä syömiseen. Loppuajasta vietimme aikaa keittiössä toisen samanikäisen vauvan äidin kanssa rauhassa ja Eelis nukahtikin sitten hetkeksi syliin. Paikalla oli myös ravitsemustieteiden opiskelija jolle sai esittää kysymyksiä. Hyödyllinen reissu kaikin puolin, tekee hyvää Eeliksellekin tottua lasten ääniin.

Meillä on nyt päivärytmissä suuria muutoksia menossa. Enää ei nukuta kuin vajaan tunnin mittaisia päikkäreitä ja hereillä ollaan pidempään. Samalla muuttuu myös syömiset ja äiti koittaa pysyä perässä. Vielä on vähän hakusessa minulla että koska tarjoan tissiä, on hämmentävää kun Eelis jaksaa jo olla päivällä kolmisen tuntiakin hereillä ilman tissiä. Jospa tämä pidentäisi yöuniakin. Saa nähdä mihin päädytään ja vakiinnutaan.

Tänään on parin tunnin päästä 3kk neuvola, rokotuksineen päivineen. Toivottavasti vältytään suuremmilta kipuiluilta. Ostin kyllä jo varmuuden vuoksi nestemäistä särkylääkettä kotiin. Tänään olisi myös äidin jumppapäivä ja Eeliksen kylpypäivä, mutta taidetaan jättää kaikki nämä väliin. Voisi myös alkaa kylvetellä vauvaa kolmesti viikossa kahden kerran sijaan, Eelis kun tykkää läträillä kovin paljon.

Mutta nyt kuuluu vaativa huuto, täytyy mennä seurustelemaan. Hassua miten nyt seuraa kaivataan jo niin paljon, että jos jutut jää kesken, tulee suru :D

Imetyspaidoista

Kuinka vaikeaa voi olla löytää kunnollisia imetyspaitoja, edes jotenkin kohtuulliseen hintaan? Minulle se ainakin oli vaikeaa. Henkkamaukalta kävin hakemassa ensihätään yhden pitkähihaisen paidan, toisen olin saanut ystävältäni. En kuitenkaan pitänyt niiden materiaalista, kuoseista, avonaisista kaula-aukoista ja imetysaukkojen leikkauksesta. En tiedä miten muilla, mutta itselläni kun tuo rintavarustus ei ole pienimmästä päästä, niin se leikkaus ei vaan sovi. Ja vaikka varustusta löytyy, en silti halua esitellä sitä kaikelle kansalle avonaisella kaula-aukolla.

Lastentarvikeliikkeessä paidat olivat kamalan kalliita, joten en edes kokeillut niitä tai tilannut netistä. Verskin blogissa luin postauksen MissyMomin paidoista ja päätin tilata sieltä kokeeksi kaksi paitaa, niihin kun sai viime kuussa blogialennuksen (ja äitini lupasi avustaa rahallisesti). Toimitus kesti aika kauan, sillä paidat valmistetaan tilauksesta, hinta oli minun makuuni (olen todella pihi etenkin omissa vaatteissani, samalla tosin ostan nykyään laadukkaita vaatteita, eli en siis osta juurikaan vaatteita :D) vähän korkea, mutta silti alempi kuin lastentarvikemyymälöissä.

Viime viikolla sain paitani ja ensin ajattelin että voi ei, ne ovat liian tiukkoja ja imetysaukko liian pieni. Mutta ei, ne ovat lähes täydelliset! Materiaali on laadukasta ja hyvän tuntuista, rinnan saa helpohkosti (siis minun jättimeijerin) ulos aukosta yhdellä kädellä vaikka vauva on toisessa kainalossa. Eikä rinnat pulppua itseksiin ulos. Koska toimitusaika venyi toisen paidan kohdalla hieman (vaikka lopulta paidat saapuivatkin peräkkäisinä päivinä), sain 20 euron lahjakortin heille ja tilasin heti kolmannenkin paidan.

Suosittelen!

ps. tämä ei ollut sponsoroitu postaus :D

pps. kotona käytän usein myös paitoja, joissa kaula-aukko on iso ja/tai sen verran löysä, että tissin saa sitä kautta ulos. Imetyspaidat ovat lähinnä ihmisten ilmoja varten.

Reissua ja imetysjuttuja

Eilinen reissu meni jälleen kerran hyvin. Eelis heräsi parin tunnin ajomatkan aikana pari kertaa itkemään mutta nukahti muutamassa minuutissa takaisin. Kävimme ensin syömässä ihan oikeassa ravintelissa (jossa Eelis kiltisti killitteli meitä kun olin  käynyt ensin ruokkimassa sen, lopulta vaihdettiin vielä vaippa) ja sieltä menimme isomummia katsomaan sairaalalle. Saatiin kiva yllätys mummille, hän kun ei osannut odottaa meitä ollenkaan. Kovin oli taas mielissään :)

Sairaalalta menimme hakemaan miehen äitiä töistään ja ajoimme heille. Mummo halusi istua takapenkillä Eeliksen kanssa, ja kun Eelis parahti itkuun matkan aikana, mummo kysyi hieman huolissaan "Mitäs nyt tehdään?", johon miehen kanssa vastasimme yhteen ääneen "Ei mitään, odotetaan.". Ja niin Eelis taas nukahti takaisin, heräsi kun päästiin perille.

Mummolassa syötiin ja seurusteltiin, juotiin vielä kahvitkin ennenkuin suuntasimme takaisin kotiin. Olimme kotona tuntia myöhemmin normaalista nukkumisajasta, tosin Eelis nukkui taas koko ajomatkan, heräsi pari kertaa itkemään pariksi minuutiksi. Yö nukuttiin hyvin ja jos en ole ihan väärässä (en ihan pysy itse kärryillä yösyötöistä kun olen niin uninen, mutta jos oikein laskin) niin Eelis nukkuin yhden neljän tunnin pätkän! Loput sitten mentiinkin tunnin pätkissä.

Nyt olen antanut Eelikselle tissiä päivällä vasta sen jälkeen kun päikkäreiltä on herätty (ei ole nukkunut hetkeen kuin yhdet kahden tunnun päikkärit ellei olla liikenteessä vaunuilla, silloin nukutaan pidempään, loput päikkärit on tunnin mittaisia) ja vaippa on vaihdettu ja heti seurusteltu. Ja iltaisin Eelis on alkanut tyhjentää molemmat tissit ennen nukkumaanmenoa. Tällaisia muutoksia meidän imetyksessä. Edelleen maitoa riittää (onneksi) pakkaseen asti.

Mutta nyt täytyy rientää iltapuuhiin, että olen sitten valmiina baari auki kun Eelis on valmis :)

Kikatus

Pitkästä aikaa taas höpinää omasta navasta. Paino on tippunut mukavasti kolmen kuukauden aikana, enää kilon verran normaalipainoon (tänään vaaka näytti aamulla 68,6 kg). Iltaisin turvottaa mahaa jostain syystä aikalailla, ihan pallona edessä. Mutta muuten alkaa tämä raitareppu olla hyvin piilossa, paitsi ne raskausarvet näkyy vielä, niistä nyt ei päästä ihan heti eroon...

Olen päässyt käymään BodyPumpissa ja salilla kolmesti viikossa ja lihaskunto alkaa palata pikkuhiljaa. Vielä en jaksa nostella samoja painoja kuin viime keväänä, mutta lähellä ollaan jo! Ja selkä pysyy mukavasti kunnossa ja jaksan kannella (ja pissittää) Eelistä paremmin kun ei tunnu selässä epämukavalle.

Menkat ei ole alkaneet vielä, ja olen ajatellut alkavani syödä minipillereitä tässä piakkoin. Saa nähdä saako ne menkat aikaan, tai tiputteluvuotoa, vai mitä tapahtuu.

Mies kustansi minulle kampaajakäynnin alkuviikosta, oli ihanaa päivittää väri kesän kunniaksi vaaleammaksi ja saada taas pois kaikki kaksihaaraiset. Kallista lystiähän tuo on pitkään tukkaan, mutta olihan siitä jo yli vuosi kun viimeksi olin tehnyt tukalle leikkuuoperaatiota, ja pari kertaa olin värjännyt kotona. Tajusin tässä jokin aika sitten myös sen, että tukkani on ohentunut. Ennen sen itseksiin kuivumiseen meni tuntitolkulla, nyt se on kuiva puolessatoista tunnissa. Onneksi tuota tavaraa on päässä sen verran, että kaljuuntumista ei ole tapahtumassa, ja onhan se kevyempikin.

Se vasemman rinnan kipuilukin lakkasi kun noudatin imetystukilistan ohjeita. Raaputin nänniä varovasti pyyhkeen tai harson kulmalla imetyksen ja suihkun (ja rasvauksen) jälkeen niin, että sen piimäkokkareen kohdalta alkoi herua maitoa. Viikon verran harrastin tätä pari kertaa päivässä ja enää ei ole ollut kipuja! Vielä siinä kohdalla näkyy inanen valkoista mutta tiehyt on auki.

Mutta se minusta, enempää ei taida olla päivitettävää tällä saralla. Ainakaan en muista.

Eeliksestä on sen verran sanottava että tänään kikatettiin ensimmäistä kertaa! Voi että mutta on se kyllä maailman kaunein ääni, olin ihan kyyneleet silmissä!

Viikon löpinät

Jostain syystä minulla on ollut ongelmia Bloggerin kanssa edelleen, en ole päässyt kirjautumaan tänne sisälle... Vielä vähän on ongelmaa, täytyy selvitellä.

No, enpä ole ehtinyt kirjoitellakaan, äitini oli täällä meidän seurana viikon, lähti eilen takaisin kotiin. Oli kyllä todella mukavaa olla äidin kanssa, laitoimme (eli siis pääasiassa äiti laittoi) pihan kuntoon, kävimme kirpparilla tekemässä Eelikselle vaatelöytöjä ja lenkkeilimme rauhalliseen tahtiin. Äitini oli Eeliksen kanssa muutamana iltana niin, että pääsimme miehen kanssa kaksistaan salillekin.

Eilen kun äitini lähti, minulle jäi todella orpo olo. Tajusin kuinka yksinäistä puuhaa vauvan kanssa kotona oleminen onkaan. Kyllä sitä vain kaipaa aikuisen seuraa. No tänään olo on ollut jo normaali, tosin ystäväni tuli pariksi tunniksi päivällä käymään. Olen tässä ajatellut kerääväni rohkeutta, jos vaikka menisin käymään MLL:n perhekahvilassa ensi viikolla. Yksin vain on niin vaikeaa lähteä uusiin paikkoihin tutustumaan ihmisiin. Saa nähdä.

Viikon aikana Eelis on löytänyt äänensä. Enää lattialla ei huudella pienellä vauvan äänellä vaan ääntä käytetään niin, että välillä itseäkin ihmetyttää. Sormet on suussa koko ajan, välillä niitä työnnetään niin syvälle, että tulee kakomista ja välillä niitä purraan niin lujaa että sattuu, ja sitten harmittaa. Peilistä Eelis katselee jo itseään ja sylissäpitelijää. Nyt on myös alettu tarttua esineisiin ja ihan tavoitellaan leluja.

Se kolmen kuukauden tiheän imun kausi tuli taas ihan kuin kellon lyömällä, toissayönä Eelis söi tunnin välein. Päivälläkään ei nukkunut kuin yhdet kahden tunnin unet, loput tunnin pätkissä. Ilta meni aikalailla tissitellessä kokonaan. Mutta viime yö oli taas normaali, kolmella syötöllä (plus aamusyöttö, jonka jälkeen torkuttiin enää puoli tuntia ja sitten herättiin, joten sitä ei lasketa) mentiin. Neuvola on ensi viikolla, saa nähdä paljonko poika on kasvanut, vaikka olen vauvan kanssa päivittäin, niin silti hetkittäin havahdun että herranjumala se on kasvanut!

Kertakäyttövaippakuurikin on vihdoin ohi, on jotenkin kotoisampi olo (äidillä) kun ollaan palattu taas kestovaippoihin. Ja piti taas käydä vaatekaappi (tai siis laatikko) läpi ja laittaa pienimpiä bodeja pois, eivät mene enää kestovaippojen kanssa. Samalla laitoin kaikki vaaleat värit pois, Eelikselle kun sopii paremmin tummat ja kirkkaat värit. Ja nyt tätä menossa olevaa kokoakin on niin paljon, että ei ole pakko käyttää vaaleita vaan voi olla valikoiva. Onneksi lähes kaikki Eeliksen vaatteet on kirpparilta ostettu, niin ei harmita vaikka jotain vaatetta ei ehtisi käyttää yhtä kertaa enempää.

Mutta nyt yritän selvittää mikä tässä mättää kun en pääse omalla koneellani kirjautumaan tänne... Pitäisi käydä etupihan orvokitkin nyppimässä nyt kun Eelis nukkuu.

Äiti

Äitini tulee tänään pariksi päiväksi meidän seuraksi. Kivaa :)

Arvontaa

Kurkatkaas Tyylisuuntauksia blogin arvonta!

Reissuja

Voi että eilen tuli niin hyvä mieli kun isomummi ilahtui niin silminnähden kun mentiin katsomaan häntä sairaalalle. Oli ihan pirteänä ja maailmankartalla, ihan kullannupuksi kutsui Eelistä, muisti nimenkin koko ajan. Sairaalalta käytiin vielä ukkia tervehtimässä, mummu ei ollut kotona vaan reissun päällä. Ukkikin ilahtui kovasti visiitistä.

Oli mukavaa ajaakin pitkästä aikaa autoa, oli hassua kun mahtui ratin taakse niin, että jäi tilaakin mahan kohdalle :D

Eelis nukkui automatkat, heräsi pari kertaa itkemään muutamaksi minuutiksi mutta nukahti sitten takaisin. Hyvin meni siis reissaaminen.

Ilma on sateinen, ihanasti tuoksuu ulkona kesäiselle ja kostealle.

Nyt lattialta kuuluu epätyytyväinen sävy, joten täytyypä mennä seurustelemaan.

Ulkoilua

Onpas ollut Bloggerilla nyt vaikeaa parin päivän ajan, ei pääse lukemaan muita saatika päivittämään omaa blogia.

Täällä vietettiin tänään valtaosa päivästä ulkona, ensin nukuttiin 2,5 h päikkärit vaunuissa ja sitten mentiin pihatalkoilemaan (ja grillailemaan) neljäksi tunniksi. Hienosti Eelis jaksoi kun välillä kävin syöttämässä ja kerran vaipan vaihtamassa. Ja parit pienet torkutkin otettiin vaunuissa. Naapurimummo kovasti oli neuvomassa (ystävälliseen sävyyn) vauvanhoitoa, ihan huvitti. Ei sanonut mitenkään pahasti eikä määräilevästi, hän on kovin symppis. Ja naapuruston tädit kävi kaikki ihmettelemässä ja ihastelemassa :)

Huomenna tehdään ensimmäinen pidempi autoreissu kun lähdetään katsomaan isomummia sairaalaan.

Tissikokkare

Noniin, vihdoin sain diagnosoitua imetustukilistan kautta vaivani. Piimäkokkare. Uusiutuu helposti, tulee usein juuri tiehyttukoksen jälkeen. Hoitona kokkareen ja sen päällä kasvavan ihon irrottaminen esim. rasvauksen tai kuuman suihkun/saunan jälkeen varovasti pyyhkeellä hankaamalla. Lopuksi desinfiointi.

Olisin nukkunut Eeliksen kanssa pidempään mutta tissi vaivasi taas. Hankasin nänniä bebanthen rasvauksen jälkeen harson kulmaan ja niinhän sieltä taas tuli maitopisaraa, valui lopulta ihan kunnolla ulos. Lopulta pyyhkäisin sen vielä viinalla. Tätä jatketaan ja toivottavasti helpottaa ja saisin kokkareen pois! Johan se on vaivannut kohta kaksi kuukautta.

Aurinkoista

Kiirettä on pitänyt. Tai no, niin kiirettä kun tässä leppoisassa tahdissa vaan voi olla. Auto on puunattu sisältä ja peuhasin kukkapenkkienkin kanssa sunnuntaina. Eilen sitten lannoitin ne ja tänään haravoin pihaa. Ihan mahtavat kelit on olleet!

Mitään ihmeellistä ei ole nyt tapahtunut, sunnuntaina oli tietysti ensimmäinen äitienpäivä äitinä, oli se aika hassua :)

Miehen isoäiti joutui sairaalaan eilen mahahaavan takia, sunnuntaina lähdetään porukalla katsomaan isomummia, hän kun ei ole vielä Eelistä nähnyt. Tila on kuulemma ihan vakaa, mutta mennään nyt varmuuden vuoksi, ettei sitten vaan jää harmittamaan jos jotain sattuukin. Lauantaina on pihatalkoot, joten silloin ei voida mennä.

Mutta nyt tämä mamma suuntaa jumppaan! On se vaan niin mahtavaa kun voi lähteä liikkumaan, ja on joku kenelle vauvan voi jättää huoletta muutamaksi tunniksi (aikalailla tasan kaksi tuntia olen aina poissa kotoa).

Kellahtelua

Torstai hujahti kun kävimme Eeliksen kanssa työpaikallani kahvitarjottavien kanssa. Saatiin työporukalta kankainen kantoreppu, ihan mahtavaa!

Eilen jatkoin siivouskärpäsenä pörräämistä, pyyhin ovet ja pesin vessat. Tänään oli vihdoin vuorossa ikkunoiden pesu. Seuraavaksi ajatukset ovat auton puhdistuksessa talven jäljiltä, ulkovarasto pitäisi käydä läpi ja kasvimaat lannoittaa ja siistiä...

Ja Eelis oppi torstaina kääntymään mahalta selälleen! Oli kääntynyt kun mies oli kotona ja minä jumpalla, perjantaina pyörittiin jo kuin vanha tekijä. Kovasti yrittää kellahtaa toisellekin kyljelleen ja selältään kääntyy kyljelleen. Ja pissit on tulleet pönttöön joka kerta, kaksi kakkaakin! Nyt on nimittäin löräytelty urakalla, kun on se maaginen viikko rota-rokotteesta.

Ulkona on niin kaunis ilma! Syötiin sen kunniaksi takapihalla miehen grillaamaa ruokaa :)

Siivouskärpänen

Minulla taitaa olla kevättä rinnassa ihan tosissaan. Siivouskärpänen on taas iskenyt! Olen perussiisti jo ihan luonnostaankin mutta nyt olen päivittäin tehnyt jotain suurempaa puunausta Eeliksen päikkäreiden aikaan.

Maanantaina pesin pyykkiä ja siivoilin keittiötä. Eilen moppasin lattiat mikrokuitumopilla (olin ostanut sen jo parikin vuotta sitten, mutta mopin liina oli unohtunut siivouskaapin perälle ja moppi oli vessassa kuivauslastana, jälkimmäinenkin harvemmin käytetty, mutta vanhemmillani ollessani huomasin kuinka näpsäkästi äitini pyyhkäisi muutamassa minuutissa suuremmat pölyt pois lattialta) ja tänään pesin yläkerran lattiat. Lisäksi vein matot ulos ja harjasin ne kunnolla (äiti on opettanut että mattoja ei saa tampata ettei kude hajoa).

Alakerran matto on niin iso etten jaksa itse sitä nostella, joten mies vie sen illemmalla ulos ja harjaa kunnolla, pesen sitten alakerran lattiat joko illalla tai huomenna tai ylihuomenna (huomenna menen käymään Eeliksen kanssa työpaikallani kahvittelemassa).

Mutta haluan nyt hetken hehkuttaa tuota moppia. Kyseessä on Sinin teleskooppivarrellinen monitoimimoppi. Ei ota selkään kun on niin kevyt ja kääntyy todella helposti. Mikrokuituliinalla pölyt ja karvat lähtevät helposti lattioilta ja ne on helppo vain nyppäistä roskiin. Ja kun liinaa kostuttaa, lähtee tahratkin veks! Samaan moppiin minulla on ihan mikrokuituliina (iso), valkoinen karhunkieli (tosi hyvä vessan lattioiden ja seinien pesuun!) ja kuivauslastapää. Kallishan tuo oli ostaa mutta ehdottomasti hintansa väärti! (Huom, minulle ei maksettu tästä :D)

Etenkin sitten kun Eelis aikanaan lähtee liikkeelle, olisi mukava jos lattiat olisivat sen verran puhtaat, että vauva ei toimi moppina. Ainahan tuota karvaa ja pölyä on, etenkin kun on kaksi kissaa, mutta taidanpa yrittää ottaa tavaksi nopsakkaa vain pyyhkäistä suurimmat pois lattialta!

Ikkunatkin pitäisi pestä, olen suunnitellut sitä jo useamman viikon...

Pumppia

Tänään kävin taas nauttimassa liikunnasta, lähdin BodyPump tunnille. Pieni (tai ei niinkään pieni) pisto oli kyllä sydämessä kun lähdin, Eelis juuri heräsi ja mies oli lämmittämässä maitoa. Eelis itki kovasti eikä oikein tajunnut tuttipulloa.

Kun tulin takaisin, mies kertoi että kymmenisen minuuttia Eelis oli huutanut, sitten väsähtänyt ja tajunnut pullon. Oli hulauttanut huiviinsa melkein koko pullon (noin 130 ml). Loppuaika oli mennyt yhdessä seurustellessa ja Pasilaa katsoessa.

Minulle tuli niin hyvä mieli, ensinnäkin siitä että mies pärjäsi (eikä kuulemma edes hermostuttanut vaikka Eelis itki eikä huolinut pulloa ensin) ja toiseksi siitä, että nyt tiedän, että poistumalla tilanteesta se paranee. Ei meinaan varmaankaan tehnyt hyvää kun maidontuoksuinen äiti on vieressä eikä anna tissiä!

Ja mies kertoi eilen kauppareissulla sattuneen hassun tapauksen. Oli hedelmäosastolla ja vieressä oli kärry jossa oli vauva, joka itki. Mies alkoi ajatuksissaan heijaamaan ostoskärryään! :D Nauroin, että mistä tunnistaa pienen vauvan isän?

Mutta nyt on hyvä olo kun kävin liikkumassa, saunassa ja söin iltapalaksi pannukakkua!

Tehomaanantai

Aamulla pumppasin täpötäyden pullon maitoa, joista kuitenkin kolmasosan kaadoin viemäriin. Pussissa oli reikä. Lounasta tehdessä tiputin osan ruoasta lattialle. Myös kauha lensi lattialle. Lopulta lounas koostui kahdesta tomaatista, yhdestä pienestä perunasta ja kananjämistä. Maito ei riittänyt edes yhteen lasilliseen. Otti aivoon ja päätin tehdä maanantaista tehomaanantain. Se meni näin:

Aamupuuhien jälkeen tunnin torkut yhdessä (valvoin yöllä melkein kaksi tuntia tissikivun takia), kakkavaipan ja vaatekerran vaihto, koneellinen pyykkiä, jääkaapin jämistä aterian valmistaminen, toinen koneellinen pyykkiä, korvapuustitaikinan teko, petivaatteiden vaihto, toisen kakkavaipan ja vaatekerran vaihto, korvapuustien palamiselta pelastaminen, seurusteleminen, tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttäminen, puolen tunnin vaunulenkki räntäsateessa, kolmas koneellinen pyykkiä, tiskikoneen tyhjentäminen ja keittiön siivoaminen. Näistä on tehokas maanantai tehty.

Kahdet pissatkin saatiin pönttöön (kahdet ei)! Höhöteltiin ja jokelleltiin yhdessä. Mies tulee kotiin vasta seitsemän-kahdeksan aikaan, onneksi sain Eeliksen juuri nukahtamaan, saisi nukkua pari tuntia kun toiset päikkärit jäivät lyhyiksi.

Nyt syön ison korvapuustin ja menen sohvalle makaamaan loppupäiväksi!

Back in business!

Tänään otin uuden askeleen elämässäni, ja vaikka kyse oli pienestä askeleesta niin se on suuri juttu. Lähdin salille ja Eelis jäi isin kanssa kahdeksi tunniksi yksin.

Tuttipullosta syömistä koitettiin jo eilen, meillä kun ei ole pullosta syöty sitten sairaalan ensimmäisten päivien. Pumppasin pullollisen maitoa jääkaappiin, mutta kun meille tuli yllätysvieraita eilen ja sen lisäksi käytiin koeajolla ja alkuiltaa istumassa ystävien luona, ei mies ehtinyt antaa maitoa Eelikselle kuin vasta illalla. Vähän meinasi olla vaikeaa, mutta kyllä se onnistui, vaikka Eelis itkikin kovasti ennenkuin tajusi mistä se maito tulee. Nukkuikin sitten 3,5 tuntia! Ja vielä toisen samanlaisen syömisen päälle kun käänsin sen mahalleen pierujen takia. Meinasi heräillä kuuden jälkeen mutta onneksi nukahti vielä puoleksitoista tuntia.

Tänään syöminen onnistui tuttipullosta (ja jo aiemmin pakastetulla maidolla) jo paremmin, vaikka edelleen pitää harjoitella. Eelis nukkui kolmen tunnin päikkärit joten oli juuri vasta herännyt kun jo tulin kotiin. Mutta mies syötti silti, kun maito oli jo lämpiämässä ja pitää se harjoitella.

Itseäni lähtö jännitti. Minua ei huolettanut se miten mies pärjää vauvan kanssa kaksistaan, tai että miten syöminen sujuu, se oli se lähteminen ja se, että Eelis ei tullut mukaan. Mutta puolessa välissä matkaa olin jo osannut päästää irti ja vaikka Eelis olikin mielessä koko ajan, nautin salitreenistä suunnattoman paljon. En kiirehtinyt takaisinpaluun kanssa, annoin aikaa ihan vain itselleni ja nautiskelin! Lihaskunto oli kyllä rapistunut huomattavasti, selkä- ja jalkalihaksissa piti laittaa jopa 20 kg vähemmän painoa kuin aiemmin. Toisaalta, pyrin ottamaan alkuun kevyesti, etten heti riuhdo liikaa innostuksissani.

Toisaalta, mielessä oli myös pieni tuntemus, että olen huono äiti kun nautin niin paljon heti omasta ajasta ja pystyin jättämään Eeliksen taka-alalle ajatuksissani. Mutta liikunta on minulle henkireikä, ja sen avulla olen paljon virkeämpi ja jaksan paremmin. Onhan niitä vaikka mitä vauvajumppia olemassa, mutta lähtemällä pois kotoa annan miehellekin mahdollisuuden olla ihan kaksistaan vauvan kanssa. Tekee hyvää niin miehelle kuin Eeliksellekin, saavat miesten keskistä aikaa ;)

Pyrkimyksenä olisi käydä kolmesti viikossa liikkumassa, kahdesti illalla viikolla ja kerran viikonloppuna päivällä. Niin saa mies viettää kaksistaan aikaa Eeliksen kanssa päivälläkin, kun Eelis on potentiaalisesti paremmalla tuulella. Illat kun ovat aina vähän levottamampaa aikaa.

Nyt mies lähti vaunulenkille joten taidanpa vetäistä vielä pienet tirsat sohvalla, tai herkutella banaanilastuilla ja katsoa hömppää! Olo on mahtava!