Uudistus

Bloggeriin olikin tullut pohja joka miellytti silmääni enemmän kuin vanha pohja (sen oranssi vaakapalkki rikkoi harmonian ja sitä ei saanut millään pois). Lisäksi nyt kun on ihan peruspohja, saan kaikki lisähärpäkkeet mukaan blogiin, jes! :D

ps. tykkäsin, tykännyt, tosi typerän näköinen ja kuuloinen sana, pakko käyttää!

Väärä jalka

Kurkkijamäärä poksui yli tonnin, hui ja mahtavaa! Kyllä nää jorinat on siis pakko kiinnostaa jotakuta :D Uusia lukijoitakin on ilmoittautunut mukaan, tervetuloa! (Tosin annoinhan minä linkin tänne odotusfoorumilla, lienee siis ihan odotettua tämä kävijäboomi.)

Tämä päivä on ollut ihan pypelistä. Nukuin yön tosi huonosti kun oli vain niin kamala hiki. Ja jossain vaiheessa heräsin siihen kun mies yhisi jotain ja TUKISTI minua!!! Ihan kunnolla vielä, annoin kyllä kyynärpäällä takaisin :D Aamulla nousin väärällä jalalla ylös, kaikki kiukutti. Pissahätä oli ihan kaamea ollut jo pari tuntia, mutta olin viemässä seulontaan virtsanäytettä, joten en voinut käydä vessassa yöllä enää neljän jälkeen (jolloin heräsin ensimmäisen kerran vessahätään). Siinä sitten kituutin turpoavan mahan kanssa. Nousin lopulta puolta tuntia ennen herätyskellon soittoa ylös, ihan hikisenä ja nuutuneena. Silmät ei meinanneet aueta ja pissapurkki piti hakea vielä alakerrasta! Ja sitten nousin portaat takaisin ylös jalat ristissä, menin alapääpesulle (alakerran vessassa ei ole bideesuihkua) ja tiristin pissat purkkiin. Joka paikkaa kutitti kun olin nihkeyksissäni imenyt varmasti koko talon kissankarvat ihooni kiinni. Menin tekemään aamupalaa ja kissa mäykyi vieressä ja oli tiellä. Annoin sille raksuja että se hiljenisi. Pizzalaatikot olivat tiellä kahvia keittäessä. Keitin liian vahvaa kahvia (parempi kuitenkin näin päin kuin liian laimeaa kahvia). Kerroin miehelle hänen tullessaan alakertaan että olen ihan tosi huonolla tuulella, lohduta! Siinä se sitten yritti silitellä ja auttaa parhaansa mukaan. Ja sitten muistin sen yöllisen pahoinpitelyn ja mies yritti sanoa että ei hän tarkoituksella varmaankaan... No ei tietenkään, saakoot anteeksi nyt tämän kerran. :D

Lähdettiin kohti laboratoriota viemään pissanäytteitä ja antamaan verta. Olin tietysti väärässä paikassa (mikä selvisi puolen tunnin ihmettelyn jälkeen), kun harjoittelija-neuvolatäti oli neuvonut väärin. Onneksi ei ollut kiire ja ehdin ihan oikeaan paikkaan ja siellä asiat sujuivat suitsukkelaan. Aamun suihkusta huolimatta olo alkoi olla taas melkoisen nihkeä. Silmät eivät vieläkään olleet auenneet kunnolla ja tuntui että olen aivoja myöten ihan tukossa. Valitin oikein kunnolla kahvitunnilla, kymmenen aikaan nostin itseäni niskasta ja pakottauduin vähän työhommiin. Se auttoikin ja mieli koheni vähän kun sain jotain aikaankin.

Olo on edelleen äärimmäisen nihkeä, ainut tällä hetkellä töissä oleva laborantti kävi huikkaamassa hetki sitten että lähtee kotiin ja että minun täytyy muistaa pitää huolta itsestäni etten nuukahda tänne töihin. Lämpötila lähentelee 35 astetta.

Tämän päivän suunnitelmiin kuuluu käydä kaupassa. Alkuperäinen suunnitelma oli myös lähteä miehen kanssa Body Balanceen, mutta saas nähdä jaksaako. Nuutumisaste ja vitutuskäyrä ovat aika korkeat jo nyt. Onneksi huomisesta alkaen on loppuviikoksi ainakin luvattu vähän viileämpää.

Lämmin kesä on ihana mutta näin kuumia kesiä ei ole suunniteltu tänne, Suomesta uupuu ilmastointi!

Ainiin, sen verran pitää keventää vähän loppuun, että eilen naureskelin miehelle kun keskustelimme intiimien hetkien vähyydestä kuumuuden takia, että eipä minun ole muutenkaan tehnyt mieli kun lähes joka yö peuhaan unissani miehen kanssa! :D Nämä seksiunet ja niiden määrä alkaa olla jo ihan omissa sfääreissään!

Kymppikuva

Tässä on nyt tämä mahapöllykkä, tosin illalla kuvattu. Turvotusta on hieman havaittavissa, mutta ei se aamumaha tästä kovasti pienempi ole.

Neljäsosa

Nyt on neljäsosa raskaudesta takana. Neljäsosa on ihan hirmu suuri osa, vaikka viikoissa se on vasta kymmenen. Miten tämä muka voisi mennä enää kesken kun noin suuri osa raskaudesta on jo takana?!

En ole ottanut uutta masukuvaa vielä, jospa tänään sen muistaisin napsaista. Työssä olo on alkanut sujua ja nyt jopa on elämääkin työpäivän jälkeen! Olo on siis huimasti parempi helteistä huolimatta. Eilen oli ryhmänjohtaja töissä käymässä (on vielä virallisesti lomalla) ja päätin kertoa raskaudesta hänelle. Ensi viikolla kun töihin palaa myös suurin osa laboratoriohoitajista, ja he huomaavat kaiken! Ovat nimittäin kaikki keski-ikäisiä naisihmisiä ja äitejä ja näin nuoreen ihmiseen kohdistuu haukansilmät! Niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä tuntuu, että mikään ei jää huomaamatta. Nyt olo on huojentunut, kun ei tarvitse enää huolehtia, että pomo saisi kuulla asiasta kahvipöydässä ennemmin kuin minulta. Vaikkakin hän itse kysyi lopuksi, että tietääkö kukaan muu, ettei hän kahvipöydässä vain ala höpötellä suunsa ohi :D

Nyt ei tarvitse enää miettiä että minkä telttapaidan laittaisin päälleni, joka peittäisi tämän pienoisen pömppiksen. Työkollega toi lainaan parit äitiyshousut ja imetyspaidan tulevaa varten. Aika ihanaa.

Tällä viikolla täytyy käydä laboratoriossa viemässä pissanäyte ja antamassa verinäyte. Merkkasin tämän viikon innoissani kalenteriin, että olisin heti maanantaina siellä valmiina :D Mutta näin ne päivät menee, huomenna täytyy kyllä mennä heti aamusta, ettei tämä vain unohdu ja saa sen pois alta. Onneksi labra on lähes työmatkan varrella ja hoituu varmasti nopeasti. Sitten alan odottaa np-ultraa, joka on kahden viikon päästä.

Olo on ollut mitä mainioin, oireita on juuri sopivasti mutta ei liikaa. Tällä viikolla luulen kokeneeni ensimmäiset pienet supistuksetkin! Toissailtana hermostuin tietokoneelle ja siitäkös mahakin pillastui :D Eivät ole kivuliaita, hieman epämiellyttäviä. Kuitenkin todella mietoja. Liikuntakin on maistunut tällä viikolla. Sain houkuteltua eilen miehen mukaan Fressille (eipä se kamalasti vaatinut) ja hänkin aikoo nyt liittyä sinne. Mukavaa yhdessä käydä liikkumassa, mies kun on vähän huono lähtemään minnekään yksinään. Ensi viikolla taitaa kobudokin jatkua taas, ajattelin jatkaa sitä maha-asukista huolimatta. Kontaktia kun ei ole ja treenit ovat kevyet ja ohjaaja ymmärtää jos en jotain liikkeitä jaksa/pysty tekemään.

Niin se on taas viikko puolessa välissä. Voisin kipaista lounaan jälkeen ruokalan vieressä olevaan kirjastoon, josko sieltä löytyisi kirjallisuutta liittyen lasten ja vauvojen psyykkiseen kehitykseen ym. Asia kiinnostaa kovasti. Alan olla ihan oikea odottaja, olo on ainakin sen mukainen. Vaikka kriittisiä aikoja eletään vielä, olen tässä jo ihan täysillä mukana. Kaikki menee hyvin loppuun asti ja sen jälkeenkin. Olo on luottavainen ja positiivinen. Se vuotokin loppu viikonlopun jälkeen.

Viikonloppu

Lähdinkin sitten perjantaina iltapäivällä vanhempien luokse yhdeksi yöksi. Mies on koko viikonlopun ollut poissa ja perjantaina soittelin äidin kanssa. Äiti sitten pyysi käymään ja minähän lähdin. Oli ihan mukava pikavisiitti, tulin jo eilen illalla takaisin kun kissoille ei ollut hoitajaa enkä halunnut muutenkaan olla koko viikonloppua poissa. Eilen käytiin äidin kanssa kiertelemässä kaupoilla ja kirpparilla. Äiti hypisteli innoissaan vauvanvaatteita koko ajan :D Muutenkin äiti ja isä olivat ihan onnesta soikeina.

Tuntuu, että maha pömpsähti pieneksi palloksi viikonlopun aikana. Äiti kertoi, että myös hänen odottaessaan esikoista maha tuli tosi aikaisin esiin. Äiti myös lohdutti ja sanoi, että kaikki on varmasti kunnossa, kun kerroin, ettemme ole käyneet vielä ultrassa emmekä kuulleet sydänääniä. Ja äidithän on aina oikeassa ;)

Olen eilisestä asti vuotanut rusehtavaa vuotoa. Eilen ajattelin sen johtuvan perjantaiaamun liikuntatuokiosta. Puoli tuntia meni ihan OK mutta sen jälkeen alkoi tuntua vähän pahalta, vaikken rankasti huhkinutkaan. Mutta vuoto jatkui tänäänkin. Kerran on tullut pikkuhousuun asti, muuten vain vessassa käydessä pyyhittäessä. Ihan selkeästi ruskeaa, enemmän valkovuotomaista kuin menkkamaista vuotoa. Joten en ole huolestunut.

Myös mahassa on alkanut olla taas tuntemuksia. Välillä tuntuu pientä polttelua alavatsassa ja ne alavatsan menkkamaiset olotilat on palanneet. Liekö nyt kohdun kasvua vai mitä.

Nukuin viimeyön todella hyvin meidän pienemmän kissan kanssa. Sillä taisi olla vähän ikävä kun tuli heti illasta viereen nukkuman, yöllä kun heräsin oli taas vieressä hurisemassa ja puskemassa ja sama juttu aamulla herätessä :) Oli kyllä aika ihana herätä. Näin muuten unta että olin synnyttämässä! Olin sairaalassa ja täysin auki, ja sain luvan ponnistaa. Mutta minua ei ponnistuttanut enkä ollut valmis alkaa ponnistamaan! Uni taisi loppua siihen.

Nyt olen alkanut tuntea olevani ehkä ihan oikeasti raskaana. Olo alkaa olla positiivinen ja vaikka pelot välillä nousevatkin pintaan, karkoitan ne pian. Kaikki menee hyvin loppuun asti. Jos nyt jotain tapahtuu niin korkealta tiputaan ja kovaa!

Sain jopa pyykkikoneen pyörimään, muuten ajattelin ottaa tänään suhteellisen rennosti. Olla vain, ehkä katsella elokuvia ja vain maata. Illalla voisin yrittää mennä BodyBalanceen.

Rv 9+5

Poikavauva

Aamusalille käy matkaajan tie! Ihan tätä varten heräsin.

Ystävä sain poikavauvan pari tuntia sitten, ihan hymyilyttää vaan koko ajan :)

Pömppis

Hiljaista on pidellyt. Olen ollut täysiä päiviä töissä ja jopa saanut jotain aikaankin. Kotiudutta olen lösähtänyt sohvalle, syönyt epäterveellistä ruokaa (hornetteja ja ranskiksia nams!) ja katsonut koko illan LOSTia miehen kanssa. Maha on hieman kipuillut ja olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut käydä jumpalla ollenkaan. Töissä olen ollut koko päivän koneella, joten en ole sitä jaksanut avata enää kotona.

Syömiset ja liikunta vähän hiertää nuppia. Syön tosi terveellisesti arkisin, viikonloppuisin saa syödä herkkuja (lomalla tästä tietysti sai lipsua). Nyt syön samaan tahtiin terveellisesti, kunnes pääsen iltapäivällä kotiin. Mieleni minun tekevi ranskalaisia (itse tehtyjä, en pidä rasvakeittimessä tiristetyistä), hornetteja, sipsiä yms tms. Tähän kun liittää väsymyksen ja mahakipuilun aiheuttaman liikuntalakon, voi sanoa että alan olla huolissani. Tietysti tätä ei ole jatkunut pitkään ja koitan ryhdistäytyä kunhan kriittiset viikot ovat ohi ja olen nähnyt myttysen ultrassa. Nyt jotenkin haluan tehdä kaikkeni, että se pysyisi kyydissä. Ehkä vähän ylireagoinkin.

Viikonloppu on taas tervetullut. Mies lähtee huomenna aamulla viikonlopuksi reissuun. Aion ottaa rennosti, yrittää käydä salilla aamulla, sillä silloin olo on ok. Huomenna jään jo kotiin konehommiin.

Töissä on minun lisäkseni yksi henkilö töissä ryhmästämme. Rauhallista ja hiljaista siis pitelee. Mikä on ihan hyvä. Maha on nimittäin alkanut pömpöttää siihen malliin, että nyt on pitänyt alkaa ihan tosissaan miettiä paitavalintoja. Onneksi nyt vielä olen päässyt pakoon tutkivilta katseilta kun ei ole muuta henkilöstöä töissä. Kunpa tämä kolme viikkoa olisi vielä hiljaista, niin sitten uskaltaisi jo paljastaa myttysen kaikkien töllisteltäväksi. Saisi sanottua myös etten voi enää työskennellä ihan minkä tahansa kemikaalin kanssa.

Otin kuvankin tästä pömppiksestä, mutta se on vielä kamerassa. Ehkäpä huomenna saisin sen lisättyä kun olen kotikoneella hommissa.

Niin joo, ja nälkä on. Koko ajan. Siis ihan koko ajan. Tuntuu, että syön jo enempi kuin mies! Paino ei onneksi ole noussut enää yli 70 kg:n. Vielä puoli tuntia lounaaseen. Nälkä!

Unia

Enpä paljoa jaksanut viikonloppuna olla tietokoneella kun koko viikon vietin näytön edessä töitä tehden. Katselin vain LOSTia ja kävin vähän jumpalla. Oli muuten aika hyvin nesteturvotusta, helteet kun loppui, ravasin vessassa yhden päivän ja sen tuloksena paino tippui heti 2 kg! Hyvä, peli ei siis ole menetetty enkä ole armoton pläski ;)

Olen nähnyt todella paljon unia. Suurin osa niistä on ollut K18 kamaa, mikä on minulle epätavallista! Kuitenkin omituisimman unen pitkään aikaan näin toissayönä. Olin miespuolinen englannin opettaja!

Se on taas uusi viikko, ilmat onneksi viilenivät joten nyt elämä alkaa voittaa. Olen nukkunut kuin tukki ja olo on huomattavasti parempi kaikin puolin. Töissä aion ottaa rennosti vieläkin, tietokoneella on paljon tekemistä. Perjantaina keksin mennä kirjastoon tekemään hommia, siellä kun on uudet pelit ja vehkeet, ja leveä näyttö. Ja viileää. Taidan tehdä saman tänäänkin lounaan jälkeen.

Ei mitään uutta. Olo on hyvä ja oireet minimaalisia.

Viikkoja

Niin sitä vaan kuvittelee, että se masu kasvaa, vaikka ihan oikeasti taitaa vaan olla turvotusta ja lomakiloja :D

Puolustuksena sanottakoon, että molemmat kuvat otettu aamulla ennen turvotuksia ja ryhti on kunnossa, en siis pullistele :D

Jos kaukaa katsoo niin on se kasvanut, onhan??

Mies vaan vinoilee, että olen vain kerryttänyt vararavintoa siihen :P Ei se mistään mitään tajua!

Neukku

Eilen oli se ihan ensimmäinen neuvola-aika. Neuvola sijaitsi samassa rakennuksessa peruskoulun kanssa. Rakennus oli ilmeisesti 70-80-luvun taitteessa rakennettu ja sisustettu ulkonäön perusteella. Mieleeni tuli ala-asterakennus jossa kävin luokat 1-4. Mies tuli mukaani.

Meidät kutsui sisään nuori nainen, hieman pullea, puhui välillä kuin lapselle. Oli todella mukava ja ystävällinen. Ei teeskennellyt sydämellisyyttään. Keskusteltiin kuinka kauan yritimme lasta, kuinka kauan olemme olleet yhdessä ja perhetaustoista (liittyen sairauksiin). Miehen puolella on ainakin yhdet kaksoset ja dysfasiaa. Meidän puolella ei mitään. Olin 161 cm pitkä ja painoin 72,2 kg (!!!). Hemoglobiini oli 129 ja verenpaineet 131/67.

Käytiin läpi ravintojuttuja, päihdejuttuja ja seulontajuttuja. Sain ajan seulontoihin kahden viikon päähän, siitä kahden viikon päästä on ultra ja siitä kahden viikon päästä neuvolalääkäri. Sydänääniä ei kuunneltu vaikka varovaisesti pyysin. En kuitenkaan pettynyt sillä ymmärrän kyllä syyn miksei niitä kuunneltu. Kaiken kaikkiaan ensimmäiseen neuvolakertaan meni tunnin verran aikaa.

Olin hieman yllättynyt (vaikka ystäväni sanoikin siitä jo minulle), että raskautta ei varmennettu mitenkään. Miten ihmeessä ne voivat uskoa minun sanaani vaikka ihan kaikkeen muuhun tarvitsee aina todistella vaikka kuinka paljon? Miten ne voivat uskoa niin vilpittömästi tähän raskauteen, kun en itsekään uskalla vielä uskoa?

Mukaan tarttui iso kasa papereita ja selailimme niitä kotona miehen kanssa. Erityisen kiva tällä hetkellä on Vau.fi:n kirjanen johon voi itse täytellä asioita. Innoissani täyttelin sitä eilen illalla jumpan jälkeen. Mies luki siitä oman osuutensa. Sain mukaan myös virtsanäytettä varten näyteputket ja pissa-astian ja jätin ne pöydälle. Mies sanoi että täytyy laittaa ne pois siitä ettei ne putket vain mene rikki. Totesin että ne ovat muovia, mutta hyvä kun huolehdit. Mies totesi siihen silmät nallekarhuina "No kun sanottiin että pitää pitää huolta." :D Ihana mies! <3

Muuten en sitten saanutkaan eilen mitään aikaan. Ilma oli niin tukahduttava, että en jaskanut ajatella. Olo oli kovin vetämätön vaikka varsinaisesti ei väsyttänytkään. Kävin neukun jälkeen Power Stretchissä. Se oli jotain ihan muuta kuin mitä ajattelin, mutta hurjan hauskaa (ja vaikeaa!). Siinäpä taas yksi jumppa enemmän missä tulen käymään.

Tänään tulin taas töihin. Ilma on todella kostea ja tukahduttava, edelleen. Työkone sanoi tilt 3,5 tunnin työskentelyn jälkeen, luultavasti tunnin sisään jumiutuu taas. Mutta olen saanut jonkin verran töitä aikaan tänään. Huomenna jatkan taas kotona, perjantaina voisin taas tulla tänne. Kysyin kollegalta olisiko hänellä minulle labrahommia hänen lomansa ajaksi. Hän sanoi että oli, mutta ei näillä ilmoilla halua laittaa minua tuonne kuumaan labraan kärsimään. Tehdään sitten syksyllä :)

Toivottavasti ilmat viilenisivät ensi viikolla, niin voisin tehdä jotain muuta labrassa... Saas nähdä. Kyllä tätä tietokonehommaakin riittää.

Latasin myös Spotifyn itselleni eilen ja sain kaverilta koodin siihen. Osasin jopa kikkailla sen niin, että voin nyt kuunnella musiikkia sen kautta työkoneellakin. Vähän myöhään heräsin tähänkin ohjelmaan, mutta taidan kuulua nyt sen vankkumattomaan fanikuntaan. Todella kätevä ohjelma.

Mutta nyt yritän vielä tehdä jotain, lounaan jälkeen iski ihan kamala väsymys joka helpotti hieman kun söin hetki sitten omenan.

Rv 8+1

Olen syntynyt alkavalla viikolla 30 äidin eteisistukan repeämisen takia.

Hui!

Paluu arkeen

Näin sitä ollaan ahkerana töissä. Heräsin virkeänä herätyskellon soittoon ja hieman jälkeen kahdeksan olin työpaikalla. Koneen käynnistymiseen meni puolisen tuntia, sähköpostin siivoamiseen tunti ja sitten yritin alkaa työn tekoon. Ohjelmat eivät oikeen jaksa tehdä tämän työkoneromun kanssa yhteistyötä, joten aika nopeasti luovutin ja päätin että jatkan tietokonehommia taas kotona.

Ensimmäinen työkaveri tuli töihin yhdentoista aikaan ja totesi minulle, että mene vain kotiin, ei täällä kukaan ole töissä näin kesäisin kun syksyllä kuitenkin painetaan töitä senkin edestä. No, samapa se olisi kotona tehdä näitä hommia kun ei täälläkään ilmastointi toimi.

Mukavan leppoisa aloitus viikolle :) Lihakset vähän kipuilee eilisestä ihanasta treenistä, päätin pitää tänään lepopäivän, etten aloittaisi liian rankasti. Huomenna on se eka neuvola, mutta illalla ajattelin käydä taas vähän pumppailemassa habaa.

Ajattelin taas kiinnittää syömiseen huomiota ja aloitin ruokapäiväkirjan pitämisen netissä. Tuskin jaksan pitää sitä taas kuukautta-paria pidempään, mutta se aina riittää ryhdistäytymiseen.

Yöllä vessaan noustessa tajusin, että rintani ovat turpeat ja kipeät enimmäkseen öisin. Noustessa tuntuu välillä ihan pahalta rinnoissa ja asennon vaihtaminen on jopa tuskaista. No, onneksi eivät päivällä kipuile. Rintaliiviostoksille olisi kuitenkin kohta mentävä. Ehkä ensikuun palkasta sitten. Nyt palkka meni bensoihin ja ruokaan, sen verran hyvin tuli syötyä lomalla. Mutta niin sitä pitääkin tehdä. Sitä varten loma on :)

Keskittymiskyky ei oikein riitä mihinkään, pikkuasioita olen saanut hoidettua mutta en mitään suurta. No, sainpa yhden ison asian alkuun, mutta siihenkin tarvitsen sitä kotikonetta nyt. Taidan siis smurffailla netissä hetken ja sitten lähteä ruokakaupan kautta kotiin.

Lomakilot

Voi voi lomakilot! Kolme kiloa tullut sitten kesäkuun puolenvälin, tosin onhan tässä mässätty ja rötvättykin varmasti sen edestä. Onneksi arki alkaa taas pian ja sen myötä säännölliset rutiinit, jumpat ja säännöllinen (ja terveellisempi) syöminen. Jospa se helpottaisi. Tänään ajattelin mennä BodyPumpiin ja sen jälkeen BodyBalanceen.
Eilen hemmottelin itseäni hieman, suihkussa kuorin kasvot ja kropan, laitoin naamaan vielä yrttinaamionkin ja läträsin suihkussa. Nypin kulmakarvat ja värjäsin silmäripset. Lopuksi vielä rasvasin itseni kunnolla ja laitoin jalkoihinkin jalkavoiteen. Olo oli ihanan pehmeä tuon jälkeen! Ja nyt on taas vähän ihmismäisempikin olo kun on kulmat ojennuksessa ja ripsissä väriä :)

Mies kysyi eilen, että onko nännini kasvaneet. No ei nyt sentään, mutta ne ovat (ilmeisesti) tummentuneet huomattavasti. Kyllähän ne isommilta siis näytää. Tissit on edelleen tiellä joka yö asentoa vaihtaessa, mutta onneksi ne eivät kipuile normaalielämässä. Tänään tuli taas vessassa käydessä pyyhkäistäessä rusehtavaa valkovuotoa, vähän isompikin määrä. Tosin silti vain paperiin pyyhkäistäessä. Vaikka pienen pieni ääni takaraivossa huolehtii keskenmenosta, suhtaudun tähän raskauteen naiivin hyväuskoisesti. Kaikki menee hyvin. Toivon, että positiivinen asenne johtaa positiiviseen tulokseen :) Ja eikös nuo vuodot ole ihan normaaleja raskauden aikana kuitenkin..? Yritän olla huolehtimatta liikoja, vähentää huomattavasti stressiä. Nyt kuitenkin olen jo mieltänyt olevani raskaana, joten jos keskenmeno tulisi, tippuisin aika korkealta. Mutta näinhän ei käy, sillä uskomuksella mennään eteenpäin!

Eilen katsottiin surkea avaruus-scifi-elokuva, Pandorum. Ei kannata katsoa. Eilen aloin myös katsoa Mullan Alla sarjaa taas piiiitkästä aikaa. Aikoinaan kun se tuli Canal+:lta (silloin kun se joskus oli vanhemmillani) seurasin sitä. Vaikuttihan se ihan hauskalta vieläkin. En muista enää tapahtumia mutta muistan henkilöhahmot. 

Nukuin viime yönä pitkästä aikaa kunnolla. Olo on levännyt, ehkä vähän jopa energinen. Voisi siis siivoilla tänään. Täytyy kuitenkin säästää vähän energiaa iltapäivän jumppiinkin!

Rv 7+5

Kihinää

Kollegani kävi meillä eilen taas puolitoistavuotiaan touhupeppunsa kanssa. Käytiin leikkipuistossa ja höpöteltiin. Oli taas mukavaa, ja hänkin oli innoissaan uutisista :) Onnitteli kovasti ja tuli hyvä mieli, hekin yrittävät toista mutta vielä ei ole onnistanut... Toivottavasti pian kuitenkin!

Nyt olen alkanut huomata ärsyyntyväni todella helposta. En tiuski tai raivoa mutta kihisen sisälläni paljon. Posti oli ensimmäinen jota kihisin yölläkin herätessäni ja viime yönä kihisin yhtä lahjalehtitilausta (laskua ei ole tullut ja lahjan saaja ei ollut saanut lehteä, tosin asia selvisi tänään kun soitin lehtiyhtiölle). Nyt kihisen työjuttuja (vaikka vielä ei saisi, maanantaina vasta!), eräs pomo ei voi ottaa minuun suoraan yhteyttä vaan ohjaajan kautta ilmoittaa haluavansa palaveerata kanssani. Kyseessä ei onneksi ole minun pomoni, vaikka varmaan niin kuvitteleekin. Ärh! Ärsyttävää! Neljäs asia mille olen kihissyt (vieläkin) on anoppi, joka silloin kertoi uutiset mummille. Mies laittoi viestiä että ei tartte kuulutella ympäri kyliä, niin vastaus oli "Ei tietenkään". No mikäs se mummille kertominen sitten oli?! Ainiin, ja vielä yksi asia, äitini kyseli että mitenkähän kissat suhtautuvat vauvaan ja entä jos tulee allergiseksi niin sitten pitää antaa kissat pois. Siis mitä se tuollaisia asioita vielä miettii, aikahan sen näytää, ei noita asioita voi vielä tietää!

Asiaa ei auta tukahduttava ilma (vaikka eilen illalla olikin ihan mahtava ukonilma!) ja liikkumattomuus. En ole jaksanut lähteä edes Fressille, tänäänkin tulee taas vieraita niin en "ehdi". Viikonloppuna sitten aloitan taas, luulisi vähän helpottavan.

No mutta jotain hyvää, ruoka on alkanut taas maistua ja paha olo on hävinnyt kokonaan. Toivottavasti ei tulekaan takaisin. Välillä mietin, että olenkohan oikeasti jo pidemmällä viikoissa, monilla pahoinvointi jatkuu huomattavasti pidemmälle, samoin kuin muut oireet jotka on jo helpottaneet minulla. Lisäksi sain sen haamuplussan silloin jo samana päivänä kun menkkojen olisi pitänyt alkaa, vaikka kovin moni ei vielä silloin saa kuin negan. No, ehkä se selviää myöhemmin.

Viimeinen virallinen lomapäivä! En aio tehdä MITÄÄN! Hah!

Täällä taas!

Ihanaa, tänään olen ollut taas oma itseni. Koko eilinen päivä meni rötvätessä ja koomatessa. Johtui varmasti sekä tukahduttavasta ilmasta, että aamukahvin juomattomuudesta. Ei vaan tehnyt mieli. No, onneksi olen edelleen lomalla ;)

Tänään sain aikaan pestyä pyykkiä jopa kaksi koneellista. Lisäksi siivoilin vähän aamulla ja juuri sain leivottuakin, todella pitkästä aikaa! Nyt kämpässä on ihanan huumaava tuoksu <3 Jos ei muuten niin edes tuoksun takia on ihanaa leipoa. Ohjeita pengoin netistä, lopulta yhdistelin muutamaa ohjetta:

Valkosuklaamuffinsit

4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniliinisokeria

esim. nougat rouhetta pussi

2 munaa

100 g juoksevaa margariinia

2 dl maitoa

valkosuklaata

Sekoita keskenään kuivat aineet ja märät aineet, yhdistä lopuksi. Paista 200 asteessa 20 min. Anna jäähtyä ja kuorruta valkosuklaalla. Koristele halutessasi.

Ostin Ikeasta ihania muffinsivuokia ja vihdoin pääsin käyttämään niitä. Mutta ai että harmitti, kun unohdin laittaa paperivuuat silikonivuoan sisälle, osa muffineista lösähti rumasti :( No, ne on vain syötävä ensin pois, ettei kukaan näe!

Olo on ollut mitä mainioin tänään. Paha olo on tosissaan väistynyt sivuun, edelleen on päivittäin pientä menkkajuilinnan tapaista muljuamista mahassa, mutta olen oppinut elämään sen kanssa. Mieluummin jotain oiretta koko ajan, kuin täysin oireetta!

Olen pohdiskellut vauvatavara-asioita tämän viikon. Kantoliinailu houkuttaa ja ajattelin aikanaan tutustua siihen lähemminkin. Olen myös miettinyt sänkyasioita, sillä asunto kun on kahdessa kerroksessa, olisi hyvä jos molemmissa kerroksissa olisi joku paikka, jossa vauva voisi nukkua. Äitiyspakkauksen laatikko ei oikein meille käy, sillä kissat rakastavat myös laatikoita ja en usko sen jäävän meillä vauvan sängyksi ollenkaan... Jossain joskus törmäsin Mawokin riippukeinusänkyyn. Mietin, että tuollainen voisi olla hyvä alakerrassa ja se voisi olla toimiva matkasänkykin. Kuitenkin vauva voi olla siinä vain siihen asti kun ei osaa vielä kääntyä ja painoraja on 10 kg, joten kovin pitkäikäisestä investoinnista ei ole kyse... Täytyy vielä pohdiskella.

Tänään taivas on ollut pilvessä koko päivän ja ilma on hieman siedettävämpi. Ei ole ihan niin tukahduttavaa. Yön nukuin todella huonosti, heräilin koko ajan hirveään hikeen ja janoon, ja sitten piti ravata vessassa pissalla ja täyttämässä vesipulloa ja taas hikoilutti. Saisi nyt tulla se ukkosmyrsky tänne niin raikastuisi edes hetkeksi. Kesä on ihanaa aikaa mutta tämä läkähdyttävä ilma on jo vähän liikaa minulle...

Turvotus on hävinnyt ainakin olotilana kokonaan, ilmavaivat hieman vaivaavat, mutteivät nekään enää niin pahasti. Kovasti kuvittelen pienen pientä kumpua itselleni, vaikka taitaa vaan olla lomakiloja ;)

Rv 7+1

ps. sormetkin tuoksuu valkosuklaalle, voisin impata niitä koko ajan! :D

Shoppailua

Eilen päätin kantaa korteni kekoon aleostosten suhteen. Löysin kuin löysinkin jotain. Henkkamaukalta löysin ne mammahousut kympillä ja neutraalin paketin bodyja vitosella.

Muualta en löytänyt minkäänlaisia mammavaatteita! En varsinaisesti hakenut ihan hirveästi, mutta vilkaisulla en löytänyt mistään muusta kaupasta mammavaatteita, mihin ihmeeseen ne on piilotettu?!

Vaatteiden lisäksi kävin ostamassa kroketin kympillä, litran mansikoita, dödön ja shampoon + hoitoaineen. Jälkimmäisistä näin aikoinaan Ainon visuaalisesti vaativa -blogissa postauksen, joten ostin samoja tuotteita paketin kun kerta olivat halvennuksessa (19,90 e).

Illalla käytiin vielä rannalla ja pulahdin lämpimään veteenkin. Nukuin aamulla liian pitkään (kymmeneen?!) joten missasin rantsukutsun kollegani ja hänen puolitoistavuotiaan pojan kanssa. No, illalla ehkä sitten taas.

Tänä kesänä olen tehnyt henkilökohtaisen ennätyksen. Olen palanut vain kerran vähän olkapäästä ja olen tällä hetkellä jopa hyvin päivettynyt! Hyvä minä!

Hyvä mieli

Harmitti eilen illalla se kortti niin paljon, etten edes saanut unta vaikka väsytti ihan tuhottomasti. Päätin, että soitan vanhemmille uutiset nyt sitten kuitenkin.

Soitin ensin isälle, jonka tiesin olevan töissä. Ajattelin, että saattaisin osua vaikka tauon paikkaan. Ja niin osuinkin. Isä oli niin liikuttunut, sanoi että tuli ihan tippa linssiin. Onhan kyseessä isän ensimmäinen lapsen lapsi. Tuli niin hyvä mieli :) Seuraavaksi soitin äidille ja tulihan se itku äidiltäkin. Äiti oli vanhemmista ensimmäinen, joka kyseli vointiani ja käytännön asioita, liittyen töihin ym. Sanoi olevansa onnellinen uutisista.

Ihanaa kun sain vihdoin uutiset välitettyä eteenpäin.

Tänään on ollut aamusta asti jotenkin sellainen seesteinen olo. Jossain määrin alan oikeasti tajuta olevani raskaana. Lomailu varmaankin edesauttaa fiilistä :)

Mies palasi töihin tänään. Itse ajattelin käydä kaupungilla pyörähtämässä, jos vaikka löytäisin mammahousut ja masutuubin sattumalta alekorista. Tuskin, kun jotain tiettyä haen, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Vielä viikko rötväilyä, ihanaa!

:(

Joo-o, se Posti nyt sit tietysti on hukannut sen vanhemmille menevän kortin :( Ei ollut saapunut perille, ja vahemmat ovat mökillä tulevan viikon. Tosi epäreilua kun halusin kortin avulla välittää viestin eteenpäin tasaväkisesti molemmille vanhemmille, ja nyt omat vanhempani "missaavat" kaksi viikkoa! Ihan tosi tyhmää! Suututtaa niin paljon, Posti hukkasi aikoinaan yhden hääkutsun ja kiitoskortinkin!

Hyvä Posti!

Odotusta

Eilen käytiin istumassa iltaa kaveripariskunnan kanssa rannalla ja käytiin baarissa yksillä (otin raikkaan pirtelön, joka näytti drinkiltä, ihanaa oli!) ja oli todella mukavaa istuskella ilta-auringossa kun mahakipuilut eivät häirinneet lainkaan! Toivottavasti kipuilut ja paha olo olisi tältä osin taakse jäänyttä ja hyvä oire. Aamuisinkaan ei ole enää kamala kiire vessaan ja syömään, yöllä kun käyn kerran vessassa.

Aamulla kun kävin vessassa, tuli paperiin pyyhkiessä hieman rusehtavaa valkovuotoa. Tietysti huolestuin hieman heti, kun koko ajan olen ollut täysin vuotamaton (lukuunottamatta tietysti valkovuotoa, joka sekin on vähentynyt). Mutta sitten tajusin, että eilen puuhailtiin aamusella sängyssä miehen kanssa, ja kokeilimme uutta asentoa, joka kuitenkaan ei tuntunut hyvälle minusta. Lopetimme sen asennon käyttämisen heti, joskohan siitä olisi tullut jokin pieni nirhauma.

Keskustelimme eilen tatuoinneista, ja mies lupasi ostaa minulle synttärilahjaksi tatuoinnin!! Illalla kotiin päästyämme mies sitten kysyi, että onkos siihen jotain rajoituksia raskauden suhteen. Asia ei käynytkään minulla mielessä ja olin niin ylpeä miehestäni! Hän on muutenkin alkanut selkeästi ymmärtää, että meillä saattaa olla pian lapsi ja että minä odotan myttystä. Hän on hipustellut olematonta masuani muutaman kerran ja on alkanut muutenkin käyttäytyä jo jossain määrin jopa isällisesti!

Kovasti alan jo odottaa ensimmäistä neuvolakäyntiä, ultraa ja sydänäänten kuulumista. Uskaltaisin itsekin alkaa ihan oikeasti odottaa, vaikka kyllä ajatus on pikkuhiljaa alkanyt pesiytyä mieleni sopukoihin. Vielä kaksi viikkoa ekaan neuvolaan.

Vanhempani eivät ole vieläkään soittaneet. Varmaankin jäivät nauttimaan auringosta mökille. En halua soitella perään ja paljastaa, että kotona odottaa yllätyskortti. Ehkäpä tänään illemmasta saisin puhelun :)

Kuuma päivä tulossa, taidan kuitenkin olla suuren osan päivästä sisällä, auringon paiste kun on ihan tukahduttava. Illemmalla on muutenkin turvallisempaa mennä ulos, aurinkokertoimista huolimatta palan niin helposti. Vielä viikko lomaa, tosin mies palaa töihin jo huomenna. Tuntuu, että olisin ollut ikuisuuden poissa, mutta kuitenkaan en ollenkaan. Aika menee lomallakin liian nopeasti, kello on aina yhtäkkiä ilta ja päivä on vain mennyt. Mutta onneksi se on mennyt pääosin rentoutuessa :)

Parisuhteellisuuksia

Päätimme käväistä eilen miehen vanhempien mökillä saunomassa ja uimassa. Uskalsimme lähteä sinne, sillä torstaina anoppi soitti ja kiitti onnellisista uutisista. Ei saanut meitä heti kiinni, sillä olimme syömässä (ja juhlistamassa viidettä vuotta yhteistaivalta). Syöpöttelyn jälkeen poikkesimme ihmettelemään paikkakunnalle jokin aika sitten avattua pornokauppaa. Mies osti minulle kauan haluamani geishakuulat, että pääsen treenaamaan lantionpohjalihaksia. Kaupassa oli hienoja korsetteja, peloittavia dildoja (lähinnä niiden koko pelotti), ahdistavia maskeja ja naurettavia pornoelokuvia. Kyllä siellä oli jotain pientä jota voisi joskus ostaakin, seuraavalla kerralla sitten.

Matka mökille sujui hyvin, pahoinvointi ei vaivannut eikä 2,5h matkan aikana edes pissattanut! Ilma oli pilvinen ja tuulinen joten vietimme valtaosan ajasta mökissä. Kävimme saunassa ärtsyissä löylyissä ja uimme lämpimässä järvessä. Söimme hyvin ja höpöteltiin paljon. Onneksi taivastelua myttysestä ei ollut paljoakaan, vaikka olivat silminnähden onnellisia ja innoissaan. Anoppi oli mennyt lavertelemaan uutiset jo mummille, mistä en oikein pitänyt kun kaikki on vielä niin epävarmaa. (Mummi oli todennut "no tuskimpa mie oon ennee silloin tiällä näkemässä".) Ajoimme yöksi kotiin ja automatkalla juttelimme parisuhteista, pettämisestä ja seksistä. Pohdimme hyvän parisuhteen reseptiä, pettämisen motiiveja ja moniavioisuuden mutkia sekä mietimme pornokaupan antia. Oli kertakaikkiaan hauska ja antoisa keskustelu ja opimme taas paljon toisistamme ja itsestämme.

Tänään odottelen sitä toista puhelua, vahempani ovat vielä mökillä ja tulevat tänään tai viimeistään huomenna kotiinsa (tiedustelin asiaa viattomasti äidiltä eilen).

Luulen, että pahin huippu mahakipuilulta ja pahalta ololta on ohi. *koputtaa puuta* Asiaa varmasti on auttanut kotoa oleminen, rentoilu, lomailu ja maitohappobakteerit. Olen silti bongannut jälleen uuden oireen, tukan rasvoittumisen. Ei toivoakaan, että voisi enää odottaa kolmanteen päivään, tukka on pestävä vähintään joka toinen päivä. Töihin palaamisen aikaan varmaankin päivittäin.

Vielä viikko lomaa, ihanaa! Viikonlopulle on luvattu upeita ilmoja. T'änään aiomme suunnata iltapäivällä kaupungille lammen rantaan rupattelemaan sekä mahdollisesti pelaamaan krokettia kera kaveripariskunnan. Ajattelin, että olisi voinut siivota tänään, mutta ehtii sen huomennakin. Nyt ei huvita, ja koska olen lomalla, niin ei ole pakko jos ei taho!

Rv 6+4

Puhelu

Tänään odotan kahta puhelinsoittoa. Tänään toissapäivänä laittamani korttien pitäisi olla perillä. Jännittää, mutta olen innoissani. Tiedän uutisten olevan toivottuja. En tiedä varmaksi ovatko omat vanhempani mökillä vai kaupungissa, jos ovat mökillä, eivät saa korttia vielä. Veljeni saattaa käydä kastelemassa kukkia ja nähdä kortin. Ja soittaa vanhemmillenikin, jos ymmärtää kortin viestin. Toivoisin kuitenkin, että he saisivat uutiset kortin kautta, sillä se oli alkuperäinen tarkoitukseni.

Jännittää, kun ajattelen asiaa. Kulkisipa posti nopeasti! Ja ennen viittä, sillä silloin meillä alkaa taas peli-ilta ja paikalla on kavereita, jotka eivät tiedä myttysestä.

Eilen oli totaalinen öllötyspäivä. Koko ajan oli paha olo ja ruoka ei maistunut. Pääsin ylös sen verran, että hain pyöräni keskustasta, ja senkin tein vasta ihan illalla. Onneksi olen lomalla, enkä siis välitä (k)öllötyspäivistä :)

Meillä on tänään miehen kanssa vuosipäivä, olemme olleet virallisesti yhdessä viisi vuotta. Vaikka tuntuukin siltä, että olisimme tunteneet toisemme aina. Viisi vuotta on niin lyhyt aika, meistä tuntuu, että olisimme olleet yhdessä jo yhden eliniän, vaikka molemmilla on se "aikaisempikin" elämä takana.

Suunnitelmissa on mennä juhlistamaan vuosipäivää ravintolaan. Täytyy vain valita paikka, jossa saisi raikasta salaattia, sillä mikään muu kuin raikas ruoka ei tunnu maistuvan. Syynä lienee niin myttynen, kuin hellekin. Tälle päivälle on luvattu ukkosta, tulisipa oikein kunnon myrsky! Se puhdistaisi ja raikastaisi ilman niin, että saisi taas henkeä!