Loma!

Olin tänään(kin) melkoisen saamaton töissä. Tein vain pakolliset hommat ja suuren osasta aikaa vain lusmuilin.  Odotettu loma oli alkamassa joten en jaksanut keskittyä. Kävin taas aamulla salilla, tänään oli vuorossa yläkroppa.

Kävin myös ystävän kanssa viimeisellä neitilounaalla :) Jäin nimittäin lomalle ja sen kunniaksi lähdin töistä aiemmin kaupungin kautta kotiin. Kävin tilaamassa morsiuskukan lauantain juhliin ja hain morsiuspuvun.

Aloitin lomani hyvin perinteisesti päikkäreillä. Nukun todella harvoin päikkäreitä, mutta jotenkin ne tulee aina nukuttua samana päivänä kun jään lomalle.

Luin myös ensimmäisen osan House of Night sarjan kirjoista. Vaikutti hyvälle ja maistuu vampyyrifanille :)

Huomenna aion leipoa mustaherukkatortun mahdollisia loppuviikon vieraita varten, sekä tehdä esipaistettuja sämpylöitä perjantaiaamua varten. Voi vaan laittaa muutamaksi minuutiksi uuniin aamulla ja sitten saa nauttia uunituoreesta leivästä :) Ajattelin myös hoitaa viikon pyykit pois ja pitäisi myös koittaa meikkejä torstaita ja lauantaita varten. Siinähän se päivä sitten menikin!

Vähän alkaa jo jänskättää!

ps. tänään harjoittelin uutta nimmariakin! :D

Paniikki osa 2

Melkein sain kohtauksen tänään.

Aamulla en olisi millään halunnut herätä herätyskellon soittoon. Menin ystävän kanssa kuntosalille ja ajattelin, että se sitten herättää, mutta ei. Pukuhuoneessa töihin lähtiessä kuitenkin vihdoin heräsin. Maistraatista soitti täti:

"Onkos teillä suoritettu esteiden tutkita?"

"On."

"Onko se suoritettu täällä maistraatissa vai kirkossa?"

"Maistraatissa."

"No täällä ei kyllä ole mitään papereita siitä."

"MITÄ?? Mä kyllä täytin ne paperit ja oon saanut ihan viralliset paperit kotiinkin niistä."

"Kävitkö ne täällä maistraatissa täyttämässä?"

"En kun netistä tulostin ja toimitin postin kautta."

"No ne ei kyllä ole ne oikeat paperit, pitää sitten siirtää se vihkiminen ensi viikkoon kun niissä papereiden käsittelyissä menee se seitsemän päivää."

"No älä nyt viitti, mulla on ihan oikeasti ne paperit kotona, niissä oli leimat ja kaikki! Olen nyt töissä enkä pääse katsomaan niitä papereita..."

"No minä voin vielä tarkistaa täältä ettei ne ole vaan jossain..."

"Eikun hetkinen mulla onkin ne paperit tässä laukussa, kyllä näissä on leimat ja se ja se on ihan allekirjoittanut tämän viime vuoden lopulla..."

"No minäpäs koitan hakea ja soitan sitten sinulle takaisin."

"No mutta jos niitä ei löydy niin käykö että tulen näyttämään tämän paperin sinne?"

"No jos tulet tänään ennen sulkemisaikaa niin kyllä se käy."

Meni puolisen tuntia ja olin lähes jo työhuoneessa kun puhelin taas soi.

"Hei, nyt löytyi ne paperit, ne oli jo arkistoitu tuonne ja siksi en löytänyt niitä."

"Huh, huh, HUH!!!"

Täti oli todella pahoillaan sekaannuksesta ja itse olin vain onnellinen kun kaikki olikin kunnossa. Täti toivotti meidät sittenkin tervetulleiksi maistraattiin tällä viikolla.

Olisihan se nyt ollut kiva viettää hääjuhlaa "Aprillia, aprillia, ei me mentykään vielä naimisiin!" :D

Kesäkevätkesäkevät

Kesäaika on alkanut! :)

Jotenkin tuntuu että tänä vuonna odotan kevättä ja kesää enemmän kuin koskaan. Voi olla, että se johtuu omasta takapihasta. Aiempina vuosina sellaista kun ei ole ollut ja viime vuonna piti vaan olla ja tutkailla mitä kaikkea takapihalta löytyy kasvien suhteen. Tänä vuonna tiedän mitä odottaa ja pääsen heti hommiin :)

Odotan sitä kun viikonloppuaamuisin voi mennä ulos syömään aamupalan ja illalla voi grillata ilta-auringossa.  Päivällä voi mennä lueskelemaan ja puuhailemaan muuten vaan ihan omalle pienelle takapihalle. Ihanaa!

No, kesää odotellessa leivoin (tosin jo perjantaina lauantain vieraita varten) ihanan raikasta torttua. Ohje on otettu ja hieman muokattu viimeisimmästä Yhteishyvän Ruokamaailmasta, ja hyvää tuli!

Valkosuklaa-limerahkatorttu

150 g Digestive keksejä (täysjyvä)

1 dl juoksevaa margariinia

2 dl kuohukermaa

2 tlk valkosuklaa-limerahkaa (Valion kausimaku)

2 rkl sokeria

1 tl vaniliinisokeria

4 liivatelehteä

valkosuklaata

koristeita

Tee kekseistä ja margariinista muropohja irtopohjavuokaan. Vaahdota kerma ja sokeri, ja lisää joukkoon rahka. Sekoita hyvin. Liota liivatetta kylmässä vedessä ja sulata pieneen määrään vettä. Sekoita rahkavaahdon joukkoon ja kaada seos muropohjan päälle. Tasoita pinta ja raasta tortun päälle valkosuklaata ja/tai koristele haluamallasi tavalla. Itse lisäsin päälle vielä suklaarakeita. Hyydytä ainakin muutama tunti jääkaapissa.

Ja pakko laittaa vielä ihana venkoilukuva meidän tyttelistä :)

Puuhalauantai

Nyt saa kevätaurinko paistaa täysillä! Pesin nimittäin tänään ikkunat ja on taas raikas olo kotona. Innostuin aamulla ja jopa pesasin lattiat ja kävin ravistamassa matot ja sohvan tyynyt ulkona (mies kyllä avusti kiltisti :). Vähän silläkin siivosin kunnolla, ettei ensi viikonloppuna tarvitse miettiä siivousta.

Meillä kävi myös vieraita tänään, työkollegani 1,5 vuotiaan poikansa kanssa. Ovat käyneet täällä kerran aiemminkin ja voi että! Olin niin ylpeä meidän kissoista! Tähän mennessä kollipoika nyt ei ole tajunnut mistään mitään eikä ole mitenkään erityisesti pakoillut pienempi ihmisiä, mutta meidän tyttö on tosiaan ollut ihan piilossa ja suhissut jos ollaan menty liian lähelle. Tänään kissat olivat ulkona kun vieraat saapuivat ja tulivat sisälle vasta sitten. Pienempi kissa tuli sisälle ensin ja meni pöydän alle tuolin päälle piiloon, mutta kun poika kävi kurkkaamassa kisulaista, ei meidän tytteli kuin vähän peruuttanut pienten sormien ulottuvilta. Yhtään ei suhistu eikä juostu heti ensimmäisen tilaisuuden tultua yläkertaan karkuun! Ihan mahtavaa!

Poika viihtyi täällä vallan mainiosti, erityisesti nyt kun olivat tuoneet omia leluja mukaan. Kirjasta minulle näytettiin kissa ja tähti. Käytiin taas puistossakin ja mies yllätti minut täysin kun vastasi myöntävästi kun kysyin lähtisikö hän meidän mukaan puistoon! Mies oli muutenkin tavallista enemmän vuorovaikutuksessa pienen pojan (lapsen) kanssa. Ei kuitenkaan niin paljoa ymmärtänyt, että kun vahti hieman pojan perään meidän akkojen juodessa kaffetta, pitäisi pienen lapsen mukana mennä ylös asti samaan huoneeseen eikä vain jäädä portaisiin seisomaan ja tuijottamaan pojan perään. Vähän meinasi pientä alkaa pelottaa kun ei ylhäällä ollutkaan sitten ketään ja tuli äitiä ikävä. Sanoinkin sitten miehelle että pitää olla vuorovaikutuksessa ettei pientä ala pelottaa. Onneksi pojan äiti tietää meidän "tilanteen" ja on ihan mukana vauvakuumeilussani ;)

Ulkona oli kuitenkin aika ikävä viima, joten emme olleet puistossa ihan kamalan kauaa. Mutta kiltisti kitisemättä mies jaksoi olla meidän kanssa (kanssa yksi iso lapsi :D). Kyllä tämä lapsikoulutus tästä vielä etenee!

Siivousurakan päätteeksi aion käydä saunassa, laittaa vähän naamaan naamiota ja rentoutua elokuvan parissa, jalkavoiteet varpaissa, peiton alla teemuki kädessä. Ihanaa!

Leipäraamattu

Viime kuussa luin Jauhot Suussa blogin postauksen LEIPÄÄ monella tavalla kirjasta ja ajatus kirjasta jäi kutkuttamaan mieltäni. Olen leiponut vain sämpylöitä ja patonkia, sämpylät aina Pirkka jauhopussin ohjeen mukaan ja lisännyt taikinaan mielivaltaisen määrän erilaisia siemeniä, ja patongin ystäväni perusohjeella. Leivontainnostukseni kasvettua olen alkanut kiinnostua myös leivän leipomisesta itse. Yleensä syön ruispaloja mutta joskus tekee mieli myös vaaleaa leipää.

Kävin eilen Suomalaisessa Kirjakaupassa piipahtamassa ja löysin LEIPÄÄ monella tavalla kirjan alennuksessa 15e! Pakkohan se oli ostaa ja tulla kotiin kaupan kautta. Kaupan edustalla päätin mitä aion leipoa ja ostin uupuvat ainekset.

Yritin seurata ohjeita tarkasti, mutta en jaksanut ihan täysin keskittyä tekemiseen sillä nälkä oli kova. Mutta kun olin työstänyt taikinan kirjan ohjeen mukaan huomasin miten erilailla taikina tosiaankin käyttäytyi käsissäni. Kun tunnin lepovaihe oli ohi, olin haltioissani! TÄYDELLINEN leipätaikina oli syntynyt! Se oli juuri täydellisen sileä ja pyöreästi kohonnut. Käskin miehenkin paikalle ihastelemaan aikaansaannostani.
   

Aikaahan näiden leipäshottien tekemiseen meni paljon, tosin suurin osa ajastahan on vain kohottamista. Mutta tässä lopputulos:

NAM! (Leipäohjeena perus vesi + vehnäjauho + suola + hiiva. Täytteinä käytin aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, pestoa ja cheddar juustoa, joista kaksi jälkimmäistä toimi parhaiten.)

Lämpimästi suosittelen kirjan ostamista kaikille, itse olen löytänyt kirjasta leipäraamattuni :)

Päivän nauruterapia

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/03/1085534

Kevättä rinnassa

Kävin viime yönä katsomassa kummityttöäni, vein tuliaiseksi lämpörasian johon vauva laitetaan (?!). Pelkäsin että olin ostanut liian pienen rasian, mutta kun pääsin paikan päälle, oli vauvalla vain sellainen musta (esim. broilersuikaleilla oleva) rasia ja äiti oli tyytyväinen lahjaani ja laittoi heti vauvan vaaleaan lämpörasiaan.

Näin eilen facebookissa ensimmäisen kuvan kummitytöstäni, varmaankin uni tuli siitä :)

Huoh, niin luulin että vauvakuume olisi hetkeksi väistynyt häähumun tieltä mutta mitä vielä. Nyt kun vauvoja putkahtelee joka puolelta maailmaan, minä vain haikailen ja haaveilen enempi. Olen yrittänyt hillitä itseäni hellimällä hedonistista puoltani, yrittänyt keskittyä rentoutumiseen ja treenaamiseen. Mietin tulevaa häämatkaa (vasta syksyllä) ja kaikkea sitä tavaramäärää mitä pitäisi ostaa ja mikä on pakko saada (uusi parisänky, mielellään moottoroitu ja vitriini keittiöön). Rahaa pitää säästää näihin melkoiset summat joten ei voi ostaa vauvajuttuja = ei voi vauvakuumeilla. Mukamas.

Voi voi...

No, asiasta kukkaruukkuun. Odotan kevättä tosi paljon. Tehtiin eilen miehen kanssa vähän lumitöitä, raivattiin takapihan patiolta lumia pois (onneksi suuren osan patiosta peittää valokate) jotta se olisi lumivapaa mahdollisimman pian. Odottelen ensimmäisiä aurinkoisia kevätpäiviä ja kovasti tekisi mieli jo grillailla. Ja syödä viikonloppuaamuisin aamupala ulkona.

Onneksi aika kuluu melkoiseen tahtiin, enää viikko neiteilyä! Hurjaa! Täytyy käydä kaikki hääjutut läpi ja miettiä mitä vielä pitäisi tehdä.

Heräsin aamulla ennen herätyskelloa ja mieli on pirteä. Ulkona paistaa aurinko ja työt ei stressaa. Silti jostain syystä tuntuu, että tänään ei huvittaisi tehdä töitä yhtään. Tekisi mieli mennä vähän kaupungille kiertelemään ja sitten kotiin kissojen seuraksi. Tekisi kovasti mieli valokuvailla taas.

Ehkäpä menen kahvihuoneeseen aamuteelle ja koitan ottaa itseäni niskasta kiinni.

New Moon pohdiskeluja

Eilinen salireissu pitkine venyttelyineen teki terää. Kävimme kaupassa ja löysin vidoin New Moonin DVD:n Prismasta! Olimme kotona kuuden jälkeen, söimme kylmäsavulohileipää ja lähdimme hakemaan ulkoa koivunoksia sisälle. Aion tehdä hiirenkorvallisista koivunoksista jonkinnäköiset pöytäkoristeet hääjuhlaan :)

Ulkoilun jälkeen istahdin soffalle ja tiirasin New Moonin extrat läpi. (Varoitus: mahdollisia spoilereita!) Ihmettelin ja osin kauhistelin susilauman treenejä, erityisesti Taylor Rautnerin (Jacob) muodonmuutosta. Kyse on vielä kuitenkin kasvavasta nuoresta miehestä, itse vähän suhtaudun varauksella tuollaisen muodonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin nuoressa kropassa... Itseäni ärsytti leffaa katsoessa Taylorin kropan palvominen, ohjaaja halusi ehkä liikaakin hehkuttaa nuoren näyttelijän panostusta rooliin. Tyypillisenä suomalaisena itselleni henkilökohtainen tilani on kuitenkin tärkeä, joten minua karsasti se, kun Kristen Stewart (Bella) lääppi Taylorin vatsalihaksia kohtauksessa, jossa Jacob tulee Bellan huoneeseen ja yrittää kertoa olevansa ihmissusi. Kohtaus olisi ollut herkempi ilman tuota lääppimistä ja toisaalta minusta se söi uskottavuutta, sillä vaikka Bella rakastaa Jacobia ja saa suurta lohtua tästä nuoresta miehestä, en kirjaa lukiessa saanut heidän suhteesta näin intiimiä kuvaa. Voi tietysti olla, että olen vain liian vanhanaikainen näin läheiseen kaverussuhteeseen. Vaikka itse kyllä halailen miespuoleisia ystäviäni, ei mieleeni tulisi lääppiä heidän vatsalihaksiaan jos he jostain syystä sattuisivat tulemaan makuuhuoneeseeni, illalla, ilman paitaa :D

Toinen mikä tässä elokuvassa minua rasitti oli Robert Pattisonin (Edward) ilmeiden ahdistuneisuus. Vaikka Edwardia ahdistaa olla erossa Bellasta, minusta tiukka suu ja aina muualle kuin Bellaan katsominen heidän keskustellessaan oli liikaa. Sen piti olla Jasper joka oli tällä tavalla ahdistunut, ei Edwardin, tai sitten en vain saanut sitä oikeaa ahdistuneisuutta irti elokuvasta. Kirja oli lukiessa elämys ja elin Bellan tunteiden mukana, sillä olen itse kokenut kovin yhtäkkisen ja sydämen särkevän eron. Mielestäni Robert olisi saanut olla ahdistunut ja pidättyväinen mutta hänen olisi pitänyt katsoa Bellaa kaivaten.

Olen ehkä vähän liian vanha tällaisille teinirakkauselokuville ja siksi odotan niiltä liikaa. Pidin kovasti kirjoista ja vampyyrit ovat olleet minulle HOT aina, ei vain Twilight saagan myötä. Ja tietysti osaisin tehdä asiat paremmin kuin ohjaajat ;)

Rentouttavaa meininkiä

Viikonloppu oli ihana. Lauantaina heräsin kahdeksan maissa ja torkuin yhdeksään asti. Vetkutin kuitenkin vielä sängystä nousemista lähes yhteentoista asti! Kävimme ystävämme tupareissa toisella paikkakunnalla ja tulipa taas itsekin ajettua pitkästä aikaa pidempää matkaa. Oli ihan mukavaa. Jätimme sukuloinnin väliin, sillä keli oli aika huono aamulla.

Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa myös treeneissä, nyt on taas lihakset mukavan kipeät :) Tänään salille ja huomenna voisi mennä treenailemaan taekwondon uudistuksia. Eilen lämmittelyissä polvi rutisi muutaman kerran juoksuissa ikävästi enkä uskaltanut tehdä täysillä (ei sillä, meinasi happikin loppua). Luulen että sitä vaan kiukutti kun en ole taas hetkeen juoksennellut.

Aamulla heräsin kohtuullisen virkeänä, pitkästä aikaa. Viikonlopun täysi rentoutuminen Sims 3:n parissa teki terää, en stressannut mistään.

Sain myös kummitytön viikonloppuna tähän maailmaan <3 Oli ollut aika vaikea synnytys, saa nähdä pääseekö perhe hääjuhlaan, sillä äiti sai muutaman tikin ja on aika kipeänä. Matka on kuitenkin aika pitkä istua autossa. Myös opiskelututtavani sai tytön loppuviikosta. Ainiin, ja saihan vanhempien naapurien poika (yläastetuttu) tytön kanssa viime viikolla. On ollut tytökäs viikko.

Näin unta viime viikolla että olin raskaana. Olin kovin onnellinen. Näin myös unta, että hellittelin vauvaa, tosin en tiedä oliko se minun vai ei. Häähumu ja työkiireet ovat hieman syöneet terävämpää reunaa vauvakuumeelta, mutta kyllä se täällä on edelleen. Toisaalta edelleen ahdistaa se, että minun ikäiset alkavat jo toista kierrosta, mutta toisaalta helpottaa se tieto, että ei kaikilla vielä ole vauvaa tässä iässä. Viikonlopun tupareissa oli ammattikoululaisia = 16 vuotiaita, ja ikäkriisi iski taas hieman. Toisaalta nauratti myös se tieto, että osa ystävistäni oli näitä nuorempia puolet vanhempi :D

Tämän viikon suunnitelma on olla vähän rennommin, teen rästiin jääneitä hommia pois alta, pitää kirjoittaa taas uusi abstrakti kesän kokoukseen sekä analysoida muutamat datat. Loppuviikosta avustan kolleegaa hänen töissään ja sitten onkin taas viikonloppu! Ensi viikolla ajattelin olla töissä vain alkuviikon, saan rauhassa viimesitellä hääjuhlan puuhat ja vähän rentoutua.

Mutta nyt aamuteelle ja sitten hommiin!

Väsynyttä

Maanantai: Kävin heti aamusta salilla ja tein loppupäivän töitä tiukkaan tahtiin. Piti hakea sormukset, mutta koska meni ylitöiksi, emme ehtineet liikkeeseen ajoissa. Illalla kotona pakkailin ja käytiin saunassa.

Tiistai: Lähdin aamulla aikaisin ystävän kyydillä konferenssiin. Aamupala paikanpäällä oli surkea (kahvia/teetä ja vohvelikeksiä?!), lounas oli hyvä ja illallinen mahtava. Ohjelma oli viime vuotista huomattavasti tasokkaampi ja heitin saman tien haaveet mahdollisesta esityspalkinnosta. Kävin ystävien kera kuntosalilla (7e surkeasta kuntosalista, odotin paljon parempaa) ja kylpylässä lillumassa. Illallisen jälkeen jäimme aulabaariin ja luulin, että meillä oli vuorotellen tarjontakierros, mutta toisen kierroksen jälkeen  (en itse ehtinyt siis tarjontavuoroon) suuntasimme hotellihuoneisiin nukkumaan, sillä oma esitykseni oli vielä edessä (heti aamusta). Yksi ystävistä pyysi, jos voisi vielä tulla hetkeksi käymään huoneessamme (jonka jaoin toisen ystävän kanssa). He olivat ostaneet minulle kauniit hopeiset korvakorut ja illan tarjontakierroksen ajatuksena oli pitää minulle "polttarit"! Olin niin yllättynyt! Olin nimittäin kertonut toiselle näistä ystävistäni, että minulle ei tule polttareita, koska minulla ei ole kaasoa ja ystäväni ovat ripoitellen ympäri Suomea eivätkä tunne kaikki toisiaan, joten kaikkien paikallesaaminen olisi sula mahdottomuus. Tämän lisäksi en halua vaivata ketään.

Olin kovin otettu :)

Keskiviikko: Menimme nukkumaan yhden jälkeen ja kesti hetken, ennenkuin sain unen päästä kiinni. Heräsin hieman kahden jälkeen siihen, kun ihmisiä valui takaisin baarista hotelliin enkä saanut enää unta. Kaiken lisäksi aloin tietysti ajatella tulevaa esitystäni. Koitin kääntää ajatukset muualle, mutta lopulta myönnyin aivoilleni ja kävin mielessäni esityksen läpi. Viimeisen kerran katsoin kelloa neljän aikaan, mutten vielä silloinkaan saanut nukahdettua. Lopulta nukahdin ja heräsin aamulla puoli seitsemältä. Nukuin varmaankin vain pari tuntia koko yönä. Mahtavan hotelliaamiaisen jälkeen kävin vielä kerran esitykseni läpi ja suuntasimme konferenssisaliin toiseen rakennukseen. Tietysti kaikki ovet olivat lukossa ja ne avattiin vasta juuri ennen kuin ohjelma alkoi. Olin ensimmäisen session viimeinen esiintyjä, ja mikki oli jostain syystä ihan pielessä äänentoiston kanssa, se puuroutti kaikkien esiintyjien puheen täysin, mukaanlukien minut. Esiintyessä puuroutumista ei itse huomannut. Lisäksi en löytänyt pointteria mistään ja olin liian paniikissa kysyäkseni sitä puheenjohtajilta. Esitys meni ihan hyvin, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Ensimmäisen session jälkeen yön valvomisen aiheuttama väsymys otti minusta täysin vallan ja loppukonferenssi meni koomaillessa. Takaisin tullessa menin suoraan kaupunkiin ja kävimme hakemassa sormukset. Ne ovat upeat! Kotiin päästyä söin, katsoin yhden Housen ja menin nukkumaan jo ennen kahdeksaa.

Torstai: Minulla meni tunti päästä ylös sängystä ja olin koko päivän vieläkin äärimmäisen väsynyt vaikka nukuin kuin tukki koko yön. Töissä otin rauhallisesti ja lohdutin ystävää, jolla on kusipää pomo. Lisäksi hoidin kollegani työt, sillä hän on mahataudissa. Iltapäivästä juttelin äidin kanssa ja sain kuulla huonoja uutisia. Setäni vaimo oli saanut aivoverenvuodon ja lisäksi hänellä todettiin sydämen vajaatoiminta. Kyseinen setä vaimoineen ovat minulle läheisimpiä sukulaisia ja lapsuudesta tärkeitä ihmisiä. Yritin olla itkemättä töissä ja kun mies tuli hakemaan minua, purskahdin heti itkuun. Se helpotti ja nyt enää väsyttää kahta kauheammin. Aion suunnata sänkyyn heti saunan jälkeen.

Kerrassaan kiireinen viikko, vielä huominen ja sitten kaksi peräkkäistä vapaapäivää pitkästä aikaa! Viikonlopun työt peruuntuivatkin, sillä laitteistot ovat rikki. Lauantaina olisi tarkoitus suunnata miehen sukulaisten talvitapahtumaan toiselle paikkakunnalle ja sieltä ajaa vielä kolmannelle paikkakunnalle ystävän tupareihin.

Tämän hetkinen tunnelma on väsynyt ja hieman masentunut.

Tukkaa ja True Bloodia

Viikonloppu on taas mennyt ohi niin että hurahtaa. Myös häästressi laukesi.

Kävin perjantaina ystäväni luona parturoitavana. Hän kävi puhuttelussa (tosin opintopäällikkö ei koskaan tullut paikalle) ja sai kuulemma poissaolon. Hiukset saivat punertavanruskean värin, latva on tummempi kuin juuret vanhan värin ansiosta. Tukkaa kerrostettiin ihan reilulla kädellä ja ystäväni sanoi, että haluaisi kerrostaa enemmänkin kunhan häät ovat ohi. Hääkampaukselle kun sopii paremmin nyt tämä.

Pituutta ei juurikaan lähtenyt mutta olo on paljon keveämpi. Normaalisti tukkani ei ole ihan noin suora, nyt se on föönattu kuivaksi mutta muuten se jätettiin muotoilematta kampausta ajatellen.

Olin kyllä todella tyytyväinen mallikampaukseen (ja uuteen väriin ja malliin), olin tulostanut muutaman kuvan netistä ja yhdistelin niistä ideoita. Iso nuttura toiselle puolelle päätä ja kiharaa. Ostin pukuvuokraamosta pienen ruusukamman tukkaan laitettavaksi. Ystäväni sai heti kerralla minua miellyttävän kokonaisuuden luotua. Aikaa kampauksen tekoon meni yhteensä vähän vajaa kolme tuntia taukoineen. Kaksi tuntia kiharoiden tekemiseen (ja taas muistin miksen ikinä jaksa itse laittaa tukkaani mitenkään :D) ja puolisen tuntia itse kampauksen tekoon.

Myös suurin osa vieraista on ilmoittanut tulemisestaan, ilmeisesti kutsu oli mennyt muille perille. Onneksi!

Perjantai menikin leppoisasti hemmottelupäivänä, ihanaa kun joku väkersi tukkaa, oli ihan hemmoteltu olo. Varsinkin kun ystäväni sai aikaan juuri haluamani kokonaisuuden. Koskaan en ole saanut edes parturissa näin hyvää kohtelua ja jälkeä! Kaikkiaan tukanlaitto maksoi 7 euroa, maksoin vain materiaalimaksun koululle!

Eilisen vietin True Bloodin parissa. Olen aina ollut suuri vampyyrifani ja kuullut paljon True Bloodista. En kuitenkaan ollut aiemmin löytänyt aikaa sarjan seuraamiselle. Eilen halusin kuitenkin olla tekemättä yhtään mitään.

En yhtään tykkää siitä hampaiden vilautelusta ja myös "Oh Bill!" tulee ulos korvista. En oikein osaa päättää pidänkö sarjasta vai en, kuitenkin olen katsonut sitä jo ensimmäisen tuotantokauden verran ja toinen on nyt menossa. Sarja on jossain määrin yllättävä vaikka valitettavasti välillä ennalta-arvattaviakin kohtauksia tulee. Sarja on kertakaikkisen kummallinen ja ehkä siksi viehättää minua.

Tänään kävin taas töissä. Yritin olla nopea, jotta olisin ehtinyt puoli yhdeltä treeneihin, mutta olin auttamattomasti liian optimistinen. En mitenkään saanut hommia tarpeeksi ajoissa valmiiksi vaikka multitaskasin. No, huomenna voisin käydä aamulla taas salilla, sillä ensi viikolla on ihan kamala kiire. Maanantaina pitää saada sata asiaa tehtyä, sillä olen tiistain ja keskiviikona konferenssissa, ja torstaista sunnuntaihin avustamassa kolleegaani hänen töissään. Mutta maanantaina saamme hakea sormukset! Huomenna on myös RSVP.

Aamulla aurinko paistoi ja ajattelin istuttavani ruukkupuutarhan siemenet, mutta nyt siellä sataa lunta. Joten taidan jättää viherpeukaloinnin sittenkin myöhemmäksi, keväinen olo häipyi auringon myötä. Kyllä ne vielä ehtii istuttaa.

Nyt huokaisen hetken ja katselen lisää True Bloodia. Yritän kerätä voimia ensi viikkoa varten.

Paniikki iskee

Noniin, nyt se alkaa. Paniikki häistä.

Toissapäivänä saatiin tietää, että ainakin yksi kutsu ei ole koskaan saapunut perille. KAIKKI kutsut laitettiin samassa pinossa samaan aikaan postiin yli kaksi viikkoa sitten, ihan virkailijalle annettiin ne. Vaikka kakkosluokan postissa menivät (kyllä merkattiin ihan kaikkiin numero kaksi ja postimerkkikin liimattiin paikalleen), niin luulisi nyt kustin polkevan. RSVP on maanantaina ja kuudestakymmenestä vieraasta vain noin viisitoista on ilmoittautunut saapuvaksi paikalle. Vainoharhaisuus iski ja piti laittaa kaikille viestiä että onhan kutsu edes saapunut perille.

Sain eilen mailia eräältä ystävältä, joka oli kovin iloinen ja innoissaan. Maili oli sen oloinen, että kutsu oli vasta saapunut sinne...

Toinen paniikkiaihe on minun tukkaväkerrys. Eräs ystäväni opiskelee parhaillaan parturikampaajaksi (toisella paikkakunnalla) ja tekee kampauksestani osan päättötyötään. Olimme sopineet jo kaksi viikkoa sitten, että nyt tulevana perjantaina menen hänen koululleen, jossa hän voi leikata ja värjätä tukkani sekä tehdä koekampauksen. Haaveissani oli saada permanenttikin tähän tuheroon mutta siihen ei aika anna myöten kun värjätäkin pitää. Ja kikkuraa saa rullilla. Ystävälläni oli hiihtolomaviikko viime viikolla ja tänään opettaja oli näyttänyt punaista minun koululle tulemisesta. Ei kuulemma sovi. No tämähän ei olisi muuten ongelma, mutta olen koko ensi viikon täysin kiinni töissä konferenssin ja 10 tuntisten työpäivien takia (myös viikonloppuna) ja sitä seuraavalla viikolla on jo hieman liian myöhäistä tehdä koekampausta kun samalla viikolla on häät!

Sitäpaitsi olin jo ehtinyt delegoida perjantain työni muille mikä sekin oli aikamoisen työn takana. En voi laittaa töitäni muiden harteille kovin suurissa määrin.

Ystäväni sanoi tappelevansa opettajansa kanssa (on kuulemma todella nihkeä tapaus muutenkin) vielä huomenna ja jos perjantai ei onnistu, ystäväni tulee luokseni sunnuntaina tekemään koekampauksen. Tämä vain ei ole kovin hyvä vaihtoehto (mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole, itse olen töissä viikonloppuna enkä siksi voi lähteä toiselle paikkakunnalle) sillä värjäys jää omille harteilleni (en maksa yli 100 euroa tukanvärjyystä, minulla kun on pitkä tukka) ja eihän ne välineetkään ole yhtä hyvät.

Siis voi itkujen itku!

Häiden toteuttaminen aloitettiin niin hyvissä ajoin, eikä missään meistä riippuvissa tekijöissä ole ollut mitään ongelmaa. Nyt tämä stressittömyys sitten kosahtaa Postin kulkemattomuuteen ja vittumaisiin opettajiin.

Voisi sanoa että kohtuullisesti ketuttaa ja ärsyttää. Olen niin ärsyyntynyt etten halua edes itkeä.

VOI ÄH!!!

Ihanaa naistenpäivää kaikille! :)

<3

Tyylitesti

Löysin Tikkurilan sisustustyylitestin ja sehän osui kohdalleen!

Tyyli: MODERNI PELKISTÄJÄ
Olet klassisen tyylin ystävä ja uutuuksien omaksuja. Skandinaavinen pelkistys ja urbaani rosoisuus yhdistyvät sisustusvalinnoissasi. Kotisi laadukas, hillitty ilme uusiutuu helposti jo yhdellä katseenvangitsijalla, kuten taululla tai seinän värillä.

Nouseva tyyli: AITOUDEN ETSIJÄ
Saat elämyksiä luonno materiaalien aitoudesta ja lämpimästä murretusta väriskaalasta. Harkitun huoleton tyylisi heijastaa ekologisia arvojasi. Etsi esineitä, joissa näkyy käsityön jälki, löydä tehoste-elementit suoraan luonnosta.

***

Aurinko lämmittää jo niin paljon, että vaikka ulkona on ollut yli 10 astetta pakkasta, tippuu vesi räystäistä :) Ihanaa! Tämänkin päivän vietin virtuaalimaailmassa Sims3 parissa. Sen verran ryhdistäydyin päivällä että pesin koneellisen pyykkiä. Ihanan epätuottelias päivä. Eilisen alakuloisuus on tiessään :)

Ahdistusta

En sitten nukkunut päikkäreitä enkä pelannut pleikkarilla torstaina, aika loppui kesken :P Mutta oli kyllä ihanaa olla koko päivä kotona!

Olin taas tänään töissä ja siinähän se päivä hurahti. Meni odotettua kauemmin hommissa ja päästiin ruoanlaittoon vasta neljän maissa. Sitten aloitin Sims3:sen pelaamisen, The Sims on ollut suosikkini jo 10 vuotta, eli olen ollut fani sen ilmestymisestä lähtien :) Huomenna ei onneksi tarvitse mennä töihin, voisi koittaa ehtiä kuntoilutreeneihin kahvakuulailemaan.

Tehtiin miehen kanssa tänään hyvää currykookoskanaa, oikein nom nom.

Minulla oli jostain syystä eilen hetken aikaa aivan toivoton olo. Jostain syystä tuntui, että en ikinä saa lasta/lapsia, oli niin tavattoman tyhjä olo sisällä. En oikein edes tiedä mistä tämä tunne tuli, kyllähän se mies sanoi että haluaa lapsia "sitten joskus". Heitin ihan vitsillä perjantaina miehelle, että nyt äkkiä lasta pykäämään kun seuraava vuosi tulee olemaan aika hiljaista töissä rahoituksen puutteen takia. Mies otti sen liian tosissaan ja huomautinkin siitä hänelle. Meni hyvä vitsi ihan hukkaan :(

Luin tänään Haaveista totta? -blogin synnytysmuistelmia ja sektiokertomuksesta tuli itsellenikin kovin ahdistunut ja lohduton olo. Itse olen syntynyt sektiolla viikolla 30, painoa minulla oli kilon verran ja selviytymismahdollisuus 15 % luokkaa. Todennäköisyys erilaisille kehityshäiriöille oli suuri. 25 vuotta myöhemmin olen terve nainen enkä kärsi minkäänlaisista vajavuuksista. Äiti kertoi tässä taannoin että pienempänä minulla oli ongelmia terveyteni, lähinnä keuhkojen kanssa, sillä ne eivät ehtineet kehittyä kunnolla. Mutta ensimmäisten muutaman vuoden jälkeen olen ilmeisesti voinut hyvin. Voin vain kuvitella miten vaikeita nuo ensimmäiset vuodet olivat vanhemmilleni.

Äh kun ahdistaa. Lieneekö juuri loppuruoralla olevien menkkojen syy...

Vapaapäivä

Ohhoh se on jo torstai! Viikko on ollut todella kiireinen, olen ollut ylitöissä joka päivä ja illat on menneet yhtiökokouksen ja (vihdoin) saapuneiden tuolien ja pöydän kokoamisessa. Saimme tosiaan vihdoin sen uuden tuolin ja haimme samalla toisen pöydän Suomi Soffasta. Tuolit toimitettiin kahden paketissa ja haimme ne ensin rahdista ennen kuin suuntasimme itse liikkeeseen vaihtamaan pöytää. Saimme pöydän ja myyjä nappasi tuolipaketin ja huikkasi "Hakekaa sit se tuoli sieltä rahdista.". Huutelimme hätääntynenä "Eiku noi ON ne uudet tuolit, toimittivat kahden pakkauksessa mutta me tarvitaan vain yksi.". Myyjä tuijotti hetken tuolipakettia ja lykkäsi sen meille, "Pitäkää molemmat niin on hyvä mieli kaikilla.". Saatiin siis yksi satasen tuoli ilmaiseksi! Nyt meillä on sitten pöytä ja viisi tuolia :D

Jäin tänään kotiin pitämään lähes vapaapäivää. Täytyy viimeistellä yksi konferenssiesitys, jonka esitän perjantaina harjoituksen vuoksi. Onneksi sain sen jo aika hyvään kuntoon eilen. Vähän täytyy vain miettiä mitä sanon missäkin kohdassa, mutta en aio tankata esitystä koko päivää. Konferenssi on vasta kahden viikon päästä, joten ehdin panikoida sitä ensi viikollakin. Koska olen ollut nyt monena viikonloppuna töissä ja tulen olemaan koko tämän kuun joka ikinen viikonloppu töissä, päätin ottaa yhden vapaapäivän keskelle viikkoa. Pakko saada vähän lepiä.

Ja tämä lepääminenhän sisältää tyypillisesti kotitöitä. Meidän kollipoika on nyt jostain syystä alkanut merkkailla (leikattu kolli!) ja olohuoneen verho on jo toista kertaa pesussa. Luimme jostain, että kissat eivät pidä folion päällä kävelystä (sitruuna, pesuaineilla puunaaminen tai Feliway kun eivät auta!), niin olemme nyt vuoranneet tyypillisiä merkkauspaikkoja foliolla. Hassultahan se näyttää mutta toistaiseksi merkkailua ei ole ollut. Mitä lie kevättä rinnassa tuollakin möllykällä! Lisäksi aion vähän harrastaa hyötyliikuntaa ja menen luomaan lunta meidän parkkipaikalle ja takapihalle. Tänä keväänä voisi koittaa pitää pation lumettomana niin olisi kuivaa vähän aiemmin sielläkin. Aamulla (tai onhan se vieläkin aamua) olin jo tehokkaana kahdeksalta, siivosin vihdoin kuiva-ainekaapit ja puunailin keittiötä.

Aion myös lipittää paljon teetä. Menkat alkoivat tänään todella runsaina (?!) ja mahassa myllertää. Jostain syystä kahvi ei ole oikein maistunut aamukahvin lisäksi joten siirryin teen juomiseen. Ja sehän olikin ihan tosi hyvää! Ostin teetä ja sellaisen "design-hauduttimen" töihin (designin näköinen mutta ei kallis!), joka on metallinen putki ja toimii hyvin sekoittajana.

Aion myös pelata PS3:lla Little Big Planetia sekä mahdollisesti torkkua pienet päikkärit! Ruoaksi teen broilerin koiven kera nuudelin, tsatsikin ja porkkanasalaatin. Nam!

Vieraita ja leikkejä

Myös sunnuntai jatkui kiireisenä. Kävin taas aamulla töissä, kotiin päästyä syötiin pikaisesti ja valmistauduttiin vieraiden saapumiseen. Ystäväni tuli käymään lastensa kanssa, nuorimmainen oli tämä "kissakohtaamisen" toinen osapuoli mutta mitä ilmeisemmin toipunut traumastaan. Hän on nyt vuoden ikäinen. Vanhempi tyttö taas on nyt noin kuusivuotias. Meidän pienempi kissa vietti koko ajan yläkerrassa piilossa vauvalta, mutta nuorempi tyttö sai kyllä mennä lähelle ihan normaalisti. Kissa toipui kuitenkin vierailusta ennätysvauhtia, tuli alakertaan hyvin pian vieraiden lähdettyä, tähän asti kun siihen on mennyt jokunen tovi. Suurempi kissa taas ei ollut moksiskaan.

Oli hauska huomata miten sitä vauvat on kyllä ihan niin persoonia jo ihan pienestä pitäen. Työkaverini poika kun ei millään tahdo olla sylissä ja on menossa koko ajan, niin tämä tyttö taas haluaa olla sylissä koko ajan eikä lähde äitinsä luota kauas. Tytölle myös iski kiukku todella helposti, mutta leppyi siitä myös ihan yhtä nopeasti. Vanhempi tyttö taas oli niin ilmetty äitinsä, olemme tunteneet toisemme ala-asteelta asti ja samanlainen kova touhuaja äitinsäkin oli silloin.

Vieraiden lähdettyä ei mennyt kuin vartti niin seuraavat ihmiset saapuivat jo paikalle, meillä oli taas peli-ilta kavereiden kesken. Yhdeksältä pääsimme omaan rauhaan, yhden Housen jälkeen oli jo aika mennä nukkumaan. Tai no, vähän testailemaan uusia "leluja". Löysimme Citymarketista "aikuisten leluosaston" ja ostimme liukkaria muutama viikko sitten. Vaikka touhu ei yleensä ole meillä kuivaa, oli liukkari kuitenkin hyvä ostos. Tykkäsimme molemmat. Nyt päätimme kokeilla kiihoitusrengasta ja se puolestaan oli pettymys. En tiedä eikö se vain osunut oikeaan kohtaan vai emmekö vain osanneet käyttää sitä, mutta värinä ei tuntunut juuri miltään ja hävitti meidän molempien tuntoaistin. Lopussa värinä myös hävisi täysin muun liikehdinnän tuoksinnassa. Päädyimme lopputulokseen, että ei osteta enää uudestaan ja käytetään noiden patterit loppuun esileikissä.

Tänään olisi taas treenit, mutta taidamme suorittaa omat trenailut kotona lumenluonnin parissa. Plussa-asteet tiputtivat eilen kaikki lumet valokatteen päältä alas (olin juuri käynyt luomassa edelliset tiputukset pois). Nyt takapihalta ei pääse minnekään minun mittaisten lumikinosten takia. Ja täytyy luoda ne nyt pois ennen kuin pakkaset tulevat taas. Myös meidän uusi tuoli on saapunut vihdoinkin rahtiin, täytyy hakea se pois ja käydä vaihtamassa samalla se pöytä, tosin nämä täytyy tehdä vasta huomenna. Rahtiyhtiölle kun pitää soittaa vuorokautta aiemmin että nyt tultaisiin hakemaan. Ja siinähän se huominenkin päivä meni.

Tasan kuukauden päästä olen vaimo! :) Täytynee alkaa harjoitella uuden nimen kirjoittamista...